Browsing Tag

työ

digitalisaatio ilmiöt

Viekö digitalisaatio työt?

Näyttää siltä, että automaatio vähentää palkkatyötä ja ihmisten on löydettävä muuta merkityksellistä tekemistä ja yhteiskuntien on varmistettava toimeentulo. Muuten ”trumpit” saavat jatkossakin kannatusta.

Helsingin Sanomissa oli 7.10. toimittaja Pekka Torvisen mielenkiintoinen kolumni , jossa hän esitteli Economistin toimittajan Ryan Aventin kirjaa ”The Wealth of Humans – Work, Power, and Status in the Twenty-First Century”. Kirja ja kolumni johtivat Esko Kilven ja Timo Lindholmin vastineeseen HS:n mielipidesivulla 12.10. otsikolla ”Työ ei lopu”. Tuon mielipidekirjoituksen pohjalta syntyi tämä tarina. Korostettakoon, että Aventin kirjaa en ole vielä lukenut.

Palkkatyöstä muuhun merkitykselliseen tekemiseen

En usko, että ihmiskunta pystyy tekemään sellaista pikaista ”kvanttihyppyä”, että nykyisistä työnteon muodoista siirryttäisiin uusiin korkeampaa älykkyyttä ja kyvykkyyttä vaativiin muotoihin ja niin, että työstä saadut korvaukset pysyisivät edes nykyisellä tasolla ainakaan kehittyneissä maissa. Kyse ei myöskään ole pelkästään ihmisten kykyjen kehittymisestä, vaan siitä, mikä on kullekin merkityksellistä tekemistä ja kuka on siitä valmis maksamaan.

Monille merkityksellisintä tekemistä on nykyisin palkkatyö, mutta on myös heitä, joille työssäkäynti on vain keino ansaita rahaa ja elämän merkitykset haetaan muualta. Perheestä, erilaisista vähemmän tai enemmän merkityksellisistä vapaa-ajan viettotavoista jne. Mutta mistä löytyy jatkossa merkityksellistä tekemistä, josta joku on halukas myös maksamaan, jos perinteinen palkkatyö merkittävästi vähenee?

Mistä toimeentulo?

Kansalaispalkan ja muiden perustoimeentulon takaavien mallien ongelma on se, että ne voivat olla vain kohtuullisen elämän lähtökohta. Ne eivät takaa edes sellaista toimeentuloa, jonka palkkatulo nykyisin valtaosalle ihmisistä antaa.

Tätä toimeentuloproblematiikkaa sivuava asia on jo nykyisin esim. taiteen tukeminen ja etenkin yhteiskunnan varoista. Taide sinänsä on varmasti merkityksellistä tekemistä, mutta kenen tekemisiä pitäisi tukea, kuinka paljon ja ketkä tästä päättävät? Jos ihmisten tulevaisuuden palkkatyö on taiteen kaltaista merkityksellistä tekemistä enenevässä määrin, kuinka tämä saadaan toimimaan? Muutakin ”hyvän tekemistä” koskee sama oikean arvottamisen ongelma rahan jaossa.

Kilpi ja Lindholm viittaavat kirjoituksessaan tuotantokyvyn demokratisoitumiseen teknologian kehittymisen ja verkostoitumisen myötä. Mutta tämäkään ei välttämättä tuo lisää rahaa jaettavaksi. Eikö nykyinen suuntaus siitä, että työpaikkojen hävitessä joudutaan pakosta pienyrittäjiksi ja varmasti tiukemman -jos kohta joidenkin mielestä mielekkäämmän- talouden piiriin jo kerro tulevaisuudesta?

Kirjoittajien tapaan uskon kuitenkin siihen, että ihmiskunta keksii jälleen keinot selvitä tästäkin murroksesta. Mutta en usko tämän tapahtuvan  nopeasti, ja kun maailman tapahtumia seuraa etenkin kehittyneissä maissa jo nyt, meillä alkaa olla kiire.

Martti Kallavuo

henkilöstö ilmiöt

Onks pakko mennä takaisin töihin?

Viimeisetkin lomalaiset alkavat olla palanneet töihin ja asiakkaatkin alkavat aktivoitua – piiri pieni pyörii taas meillä täällä Valtiokonttorillakin. Vaikka jotkut onnekkaat vielä vapaistaan nauttivatkin, huomaa lomakauden loppumisen ja syksyn lähestymisen viimeistään siitä, kun lehdissä alkaa näkyä otsikoita kuten:

Ahdistaako töihin paluu? tai Lomaltapaluu ahdistaa ja masentaa suomalaisia.

Positiiviseempaan otteeseen pyrkiviä otsikoitakin näkee ja erilaiset listat ovat aina suosiossa:

Ottaako lomaltapaluu päähän? Tässä 8 helpottavaa vinkkiä.

Tällaisia otsikoita kun selaa, niin ihmekös, jos hiukan ahdistaa tai ottaa pannuun. Näinhän meidän selvästi opetetaan suhtautuvan lomanjälkeiseen aikaan ja elämään. Siis enimpään osaan aikuisesta elämästämme.

Iltasanomien mukaan 80 % työhön palaajista on tilanteestaan ahdistuneita. Kyselyyn vastanneiden kommentteja kun lukee, pahaolo on vahvasti läsnä. Eräs kirjoittaa ”Loman loppuminen on koko ajan mielessä ja ahdistaa pahasti. Tuntuu, että oma elämä loppuu loman mukana.” Näin pahasti eivä asiat täällä Valtiokonttorilla toivottavasti kenelläkään ole. MTV.fi taas kertoo, että reilu kolmannes suomalaisista on kokenut masennusta tai alakuloa lomalta arkeen palattuaan ja puolet suomalaisista kertoo yli viikon mittaiselta lomalta palaamisen olevan jo vaikeaa. Aika surullista luettavaa, kun ottaa huomioon kuinka suuren siivun elämästämme työt lohkaisevat.

Ei hätää, apu on lähellä!

Ensiavuksi lomaltapaluun traumaan MTV.fi tarjoaa nukkumista, omaa aikaa ja rentoutumista sekä laatuaikaa ystävien ja perheen kanssa. Äkkiseltään voisi kuvitella, että nyt on toimittajalla mennyt listat sekaisin ja tässä on kyse siitä, mitä suomalaiset lomaltaan toivovat. Mantrat arjen harmaudesta ja työssäkäynnin elämää kurjistavasta vaikutukseta ovat kyllä menneet hyvin perille, jos tuon sisältöisestä muistilistasta saa ihan artikkelin aikaiseksi. 

Talouselämä pitää kiinni lupauksestaan ja listaa kahdeksan asiaa lomaltapaluun aiheuttamaan pahaamieltä parantamaan. Henkilökohtainen suosikkini on listan viimeinen kohta: Muista, että kesä ja elämä jatkuvat, vaikka loma tältä erätä loppuukin. Tee siis työpäivän jälkeen pieniä hauskoja asioita, joista sinä pidät. Mene harrastamaan, ulos syömään, elokuviin.

Vaikuttaisi siis siltä, että lomaltapaluuahdistusta lieventää laadukas arki. Shocking! Väittäisin kuitenkin, että nukkuminen, rentoutuminen ja itselleen mieluisten asioiden harrastaminen tekevät elämästä siedettävämpää myös lomakausien välillä, eikä ainoastaan akuuttina hoitona lomaltapaluuahdistukseen. Ehkä voisi myös kokeilla luopua siitä suomalaisiin niin syvään juurtuneesta tavasta elää vain lomia varten.

Vaikka toki, koska meillä valtiolla on lomaa hieman tavallista runsaammin, saamme me virkamiehet loman odotuksesta keskivertokansalaista enemmän sisältöä elämäämme. 

Ida Nummelin