Browsing Tag

sotainvalidi

ilmiöt kansalaisille

Se siitä! Maija vilkuttaa

Korvausratkaisija Maija Nygård

Tulin sotainvalidien palvelukseen aprillipäivänä 32 vuotta sitten. Silloin sodissamme vammautuneiden asioita hoidettiin Tapaturmavirastossa. Se yhdistettiin Valtiokonttorin kanssa vuonna 1996. Työurani oli kuitenkin alkanut jo aiemmin Elannossa ja vanhempieni pienessä teollisuuslaitoksessa.

Kaikki nämä vuosikymmenet olen tullut tyytyväisenä työhön. Olen tehnyt kaikkea mahdollista mikä sotainvalidien ja sotaveteraanienkin asioiden hoitoon on kuulunut. Olen aina halunnut oppia uutta ja tehdä täysiä työpäiviä. Jos en ole tiennyt vastauksia kysymyksiin, olen ottanut selvää. Jos olen saanut ”omat” työt valmiiksi kesken päivän, olen tarjoutunut auttamaan muita. Siinä sitä oppii yhtä ja toista, syventää osaamistaan.

Sotainvalidien kanssa on tultu tutuiksi

Työhöni on kuulunut paljon puhelintyötä niin invalidien ja heidän omaistensa kanssa kuin sotainvalidien kuntoutuslaitosten palveluneuvojienkin kanssa. Puheluita tulee edelleen 20-30 joka päivä, kysyttävää riittää. Varsinkin vuoden vaihteet ovat todella kiireisiä. Monista asiakkaista on tullut tuttuja vuosien varrella, mutta erityisesti palveluneuvojat ovat käyneet läheisiksi työkavereiksi. Omalla myönteisellä asenteella on asiat saatu hoidetuksi vaikeissakin tapauksissa.

Sillä sotainvalidien osa tässä vaikein on. Alkuun oli todella surullista, kun tuli kuolinviestejä nuoristakin invalideista. Nyt, kun tätä työtä on tullut tehdyksi yli kolmekymmentä vuotta ja kun invalideja on jäljellä vajaa 1500 ja heidän keski-ikänsä on melkein 95 vuotta, ei kuolinviesti enää yllätä, ei ole yllättänyt pitkään aikaan. En kanna työasioita mielessä vapaa-ajalle eivätkä ne tule uniin. Kuolema on osa elämää ja kohtaa meistä jokaisen. Tässä työssä kohtaamisia tulee vaan useammin.

Varamummoilua ja vapaaehtoistyötä

Lähden hyvillä mielin eläkkeelle. Ensin mieheni kanssa tyhjennetään kaapeista turhat rojut kierrätykseen, sitten lomaillaan olympiakisastudiossa pari viikkoa. Ajattelen kouluttautua SPR:n vapaaehtoistyöhön ja jatkan poikani kaverien lasten varamummona. Siskoni asuvat lähellä, heitä tulen tapaamaan entistä enemmän. Ja ”ulkoilutan” miestäni kuten ennenkin, nyt vaan useammin. Tosin vauhdikkaammat kävelyt teen itsekseni.

Olen myös luvannut, että minua voi käyttää seniorina töissä. Monet erikoisemmat sotainvalideihin liittyvät asiat tulevat enää niin harvoin esiin, että en ole ehkä muistanut opastaa asiaa työkavereille. Minulle voi aina soittaa, uskon etten unohda kaikkea heti. Sitä paitsi: toivon pääseväni kesälomittajaksi Valtiokonttoriin vielä ensi kesänä!

Hymyillen töihin!

Juureni ovat Karjalassa, olen evakkojen jälkeläinen, ja olen kasvanut Turun ja Haminan seuduilla. Olen varmaan saanut perintönä hyväntuulisuuden ja sovittelevan luonteen laadun. Omalla asenteella on paljon merkitystä. Sillä voi luoda hyvää henkeä ympärilleen ja on totta, kun sanotaan että metsä vastaa samalla lailla kuin sinne huudetaan. Työyhteisönä Valtiokonttori on ollut mielestäni hyvä, joka puolella taloa olen kohdannut ystävällistä kohtelua. Jokaiselle, itsellenikin, tulee kuitenkin hetkiä, jolloin on tarpeen tullen pitänyt katsoa peiliin ja joskus olen pyytänyt muitakin niin tekemään.

Työkavereilleni jätän sellaiset terveiset että pitäkää lippu korkealla ja tulkaa hymyillen töihin!

Maija Nygård

PS. Maijan viimeistä työviikkoa voit seurata Valtiokonttorin Instagram-tilillä tunnisteilla #valtiokonttorilaiset #viikonkasvo