Browsing Tag

henkilöstö

henkilöstö ilmiöt

Happily ever after – minkälaisia tarinoita henkilökierrosta sinä haluat kuulla?

”Ilmoittauduin henkilökiertoon ja minut valittiin. Kun kerroin tästä esimiehelleni, hän tipahti tuolilta. Kuukauden selvittelyn jälkeen sain kuulla, etten pääsekään lähtemään. Turhauttavaa.”

”Tiimini jäsen tuli eräänä perjantaina kertomaan minulle iloisesti tulleensa valituksi viraston x henkilökiertotehtävään. Tipahdin tuolilta. Asia tuli minulle täydellisenä yllätyksenä. Yritin koota itseni ja kerroin palaavani asiaan. Tiimilleni oltiin antamassa uutta tehtävää ja tarvitsin kaikki kynnelle kykenevät avukseni tehtävän rakentamisessa. En myöskään tiennyt kunnolla, mitä henkilökierto tarkoitti. Soitin paniikissa suoraan henkilöstöpäälliköllemme. Selvitimme asiaa HR:n, tulosalueemme johdon ja muiden esimiesten kanssa. Lomien vuoksi pystyimme ilmoittamaan henkilökierrosta innostuneelle tiimini jäsenelle vasta kuukauden viiveellä, ettei henkilökierto onnistu. Hän ei meinannut ollenkaan ymmärtää, miksi ei. Turhauttavaa.”

Myönteisiä tarinoita henkilökierrosta on paljon. Mutta myös niitä, joissa homma ei ole toiminut alkuunkaan. Vaikka edellä on kerrottu vain yhden henkilökierron tarina, olisin toivonut senkin onnistuvan. Pidän tarinoista, joissa on draamaa, mutta onnellinen loppu. Miten draaman kaari käännetään?

Suunnitelmallisuudella. Onnistunut henkilökierto edellyttää hyvää käsikirjoitusta – suunnitelmallisuutta kaikilta osapuolilta ja päälle paljon keskustelua. Jotta kukaan ei tipahtaisi tuolilta tai turhautuisi. Organisaatio voi kirjoittaa oman tarinansa henkilökierrosta. Kertomuksen, jolla on monta kertojaa ja useita sivujuonia, mutta yksi onnellinen loppu. Organisaation johto yhdessä HR:n kanssa näyttää suuntaa sanomalla kyllä henkilökierrolle, mutta tarinan todellisia sankareita ovat esimiehet ja työntekijät.

Esimiehen kannattaa kartoittaa ne tiiminsä tehtävät, joissa henkilökierto toimisi parhaiten osaamisen kehittämisen työkaluna. Keskustellessaan tiimiläistensä kanssa osaamisen kehittämisestä esimies voi nostaa henkilökierron esille yhtenä vaihtoehtona. Koska onnistuminen on myös asenne, on hyvä pitää mieli avoinna: jos henkilökiertoon lähteminen ei onnistu juuri silloin kun tiimin jäsenelle tarjotaan mahdollisuutta, on esimiehen perusteluiden lisäksi hyvä pohtia yhdessä työntekijän kanssa sopivampaa ajankohtaa. Edellyttäen että henkilökierto on kyseisen tehtävän osaamisen kehittämisessä mielekästä.

Tämä tarina on interaktiivinen. Myös työntekijät kirjoittavat sitä. Henkilökierrosta kiinnostunut työntekijä kertoo esimiehelleen kiinnostuksestaan. Hän keskustelee esimiehensä kanssa siitä, kuinka henkilökierto tukisi osaamisen kehittämistä juuri hänen tehtävässään ja siitä, milloin olisi sopiva aika töiden kannalta hypätä hetkeksi toisiin tehtäviin. Kun oikea hetki ja tehtävä löytyvät, työntekijä on aktiivinen henkilökierron tavoitteiden määrittelyssä.

Pelkkä punainen lanka ei riitä. Onnellinen loppu vaatii muitakin värejä. Uskon kuitenkin, että suunnitelmallisuus on haluamani onnellisen lopun pohjaväri. Tarinan juju.

Haluatko kuulla lisää tarinoita henkilökierrosta? Niitä kerrotaan Valtio Expossa keskiviikkona 10.5. paneelissa ”Koeajossa henkilökierto – jalka pois jarrulta ja kaasu pohjaan?” Kyydissä henkilökierrossa olleita, esimiehiä ja HR.

Tarinoita ja lyhyen oppimäärän henkilökierrosta valtiolla löydät myös Valtiokonttorin kotisivuilla > Henkilökierto

Onnellisten loppujen puolesta,

Anna Hokkinen

digitalisaatio ilmiöt talous

Alustatalous tuli, kumppanuus meni?

Anssi Vanjoen haastattelu 2.12. Tekniikka & Talous lehdessä sai pohtimaan otsikon asiaa. Siinä sanottiin: kaupat jäävät paikoiksi, joissa tavaroita käydään katsomassa, minkä jälkeen hinta kilpailutetaan. ”Tulossa on jatkuva huutokauppa kaikesta.” Tähän suuntaanhan on menty, mutta onko tämä todella sitä, mitä halutaan? Vai onko kirjoittaja vain taas tippumassa kelkasta?

Lohdullisempaa viestiä kertoi Sinebrychoffin uusi markkinointijohtaja Alexander Sneen haastattelussaan Markkinointi&Mainonta lehdessä 16.12.2016: ”En usko pitcheihin, uskon suhteisiin”. Tässä yhteydessä pitchaus tarkoittaa tekemisen kilpailuttamista.

Näyttää kuitenkin siltä, että ihmiset ovat yhä enemmän ulkoistamassa kaupallisia valintojaan ja muutakin kanssakäymistään erilaisille alustoille eli välittäjille – vai voiko rumimmissa tapauksissa puhua jopa välistävetäjistä? Johtaen siihen, että vastuu tinkimisestä, mahdollisista vääristä päätöksistä, arvovalinnoista jne. on samalla siirretty muualle ja asiaan ei voida enää vaikuttaa, kun se on muiden hallinnassa.

Vielä jokin aika sitten korostettiin, että kaupallisessakin toiminnassa pyritään pitkäaikaisiin kumppanuuksiin ja ne ovat kummallekin osapuolelle kokonaistaloudellisempi ja parempi vaihtoehto kuin keskittyminen jatkuvaan kilpailuttamiseen halvimman spot-hinnan etsimiseksi. Oli sitten kyse yritysten välisestä tai kuluttajan ja yritysten välisestä toiminnasta. Taustalla saattoi olla ajatus lojaalisuudestakin, jota ei välttämättä haluttu tuhota pelkästään keskittymällä siihen, sainko juuri nyt tänään tässä asiassa halvimman hinnan. Jos todellinen kiinnostuksen kohteeni on kuitenkin muualla ja jo muodostuneen kumppanuuden tuoma luottamus ja helppous on tärkeämpää kuin päivän paras tarjous.

Tämä sama malli ja keikkatalouden henki on uinut työyhteisöihinkin. Työantajien ja työntekijöiden välinen lojaalius on uhattuna ja on helpompaa ja nopeampaa, ja nykyisin yhä hyväksyttävämpääkin, vaihtaa tekijät uusiin ja usein nuorempiin kuin jatkuvan oppimisen nimissä investoida siihen, että yhteistyössä nykyiset tekijät siirtyvät uusiin tehtäviin. Jatkuvan oppimisen mahdollistamisesta – ja vaatimisesta – on kuitenkin tulossa välttämättömyys, jos todella haluamme vaikuttaa niihin populistisiin ilmiöihin, jotka olemme riesaksemme saaneet.

En ole tuomitsemassa digitaalisiin alustoihin perustuvaa toiminnan mallia, se on luonut mielenkiintoisia uusia palveluja ja niihin pohjautuvaa lisäarvoa. Mutta kuten kaikkien mallien toteutuksessa, tässäkin pitää olla tarkkana, jotta hyviä periaatteita ei tuhota huonolla toimeenpanolla, jossa keskitytään vain taloudellisiin näkökohtiin.

Martti Kallavuo

digitalisaatio henkilöstö

Juna ei pysähdy tässä – varo ettet unohdu laiturille

Länsimetro antaa odottaa itseään, mutta syksyn alusta olemme jo harjoitelleet sen tuloa lyhyemmillä metrojunilla ja tiheämmillä vuoroväleillä. Metroasemille raiteiden viereen ilmestyivät myös keltaiset teippaukset, jotka kolmella kielellä opastavat, että siinä kohtaa on turha norkoilla – juna ei pysähdy tässä! Kaikessa viattomuudessaankin ne julistavat Sääntö-Suomen vähemmän iloista sanomaa: ei, ei, ei! Harkittiinko edes vaihtoehtona vihreää teippausta, joka kutsuisi: ”Ole hyvä, nouse junaan tästä!”

Ponnistavatko Slush-palkitut toimijat tai menestyneet yritykset – vanhat ja uudet- siitä, että ne pohtivat sitä, miten ei pitäisi toimia? Onko ”EI” ollut niiden käyttövoima? Tuskin. Niiden tarinat kertovat ”KYLLÄ, me teemme tämän” –asenteesta. Samoin ne kertovat intohimosta, antautumisesta työlle ja uskosta omaan tekemiseen. Ne kertovat luottamuksesta henkilöstöön ja yksilöihin.

Miten meidän työyhteisössä?

Mieltä kaihertaa ajatus siitä onko ei-ajattelu pesiytynyt työyhteisöjemme arkeen paikkoihin, joissa se salakavalasti torpedoi mahdollisuutemme menestyä. Meidät on kyllästetty lukuisilla ohjeilla, joiden lähtökohta on rajaaminen tai suoranainen kieltäminen. Enemmistön toimintaa suitsitaan säännöillä, jotka on laadittu vähemmistön eli mahdollisten väärintoimijoiden ehdoilla.

Ja jotten tulisi väärinymmärretyksi: en haikaile anarkiaa ilman ainoatakaan sääntöä. Kyllä pelisääntöjä tarvitaan, ne tuovat arkeen sujuvuutta, jolloin voimme keskittyä varsinaiseen tekemiseen. Taitolaji onkin se, mistä ja miten sääntöjä luomme. Mitkä asiat luotamme fiksujen, vastuullisten ja harkintakykyisten yksilöiden oman ajattelun varaan? Mihin sävyyn sääntömme luomme?

Meidän odotetaan digiloikkivan kohti tulevaisuutta. Sen loikan pituuteen ja lennokkuuteen vaikuttaa olennaisesti se, onko arkisen aherruksemme polku viitoitettu keltaisin EI-tarroin vai vihrein KYLLÄ!-opastein.

 

Helena Kanervo

henkilöstö ilmiöt

Onko virasto ja tekeminen urautunutta? – Henkilökierto rohdoksi anemiaan

Ylen aamu-tv:n haastatteleman esimiesvalmentaja Helka Pirisen mukaan suomalaisia vaivaa töissä bored out eikä burnout. Vapaa-aikana hankitaan ihania kokemuksia ja työarki on puurtamista – ja sekös kyllästyttää. Ainakin iltapäivälehdistön mukaan elokuussa ilmeni joukkoahdistus, kuten Onks pakko mennä takaisin töihin? –kirjoituksessa todettiin.

Kiireen keskelläkin esimiesten olisi pyhitettävä aikaa työyhteisössä keskusteluille, jotta työntekijöiden motivaatiotekijät saadaan kaivettua esille ja draivivaihde päälle, Pirinen toteaa haastattelussa. Henkilökierto rohdoksi anemiaan siis. Organisaation osaaminen koostuu sen työntekijöistä ja heidän on pidettävä huoli oman osaamisensa tasosta ja ajantasaisuudesta. Johdon suunnalta kaivataan osoitettua kiinnostusta henkilöstön osaamisen kehittämiseen ja ajatuksia siihen, millaista osaamista tässä organisaatiossa tarvitaan seuraavien vuosien kuluessa. Tarvitaan strategista henkilöstösuunnittelua ja viestimistä pitkän ajan tavoitteista, jotta henkilöstö osaa kehittää osaamistaan siihen suuntaan, mille organisaatiossa on kysyntää.

70-20-10

70-20-10 –mallissa 70 prosenttia osaamisesta kehittyy työtä tekemällä, 20 prosenttia vuorovaikutuksessa työyhteisön kanssa ja vain 10 prosenttia osaamisesta kehittyy perinteisessä aikataulutetussa koulutuksessa.  Luokkahuoneissa käytettyjä koulutuspäiviä ei pidetä vaikuttavina osaamisen kehittämisessä, sen sijaan työssä oppimisen merkitys korostuu. Oppimista työtä tekemällä tapahtuu organisaation sisällä, tai toisessa henkilökierron avulla – ja tämän tulisi olla myös esimiesten tahtotila. Kuten Pirinen tuo haastattelussa esille, työntekijöiden on verkostoiduttava niin sisäisesti kuin yhteistyökumppaneiden ja asiakkaiden kanssa, sillä luovuus ja innovaatio tulevat muualtakin kuin organisaation sisältä.

Organisaatio, ja valtionhallinto kokonaisuutena, kasvattaa osaamispääomaansa suhtautumalla positiivisesti sisäiseen liikkuvuuteen. Nykyään ajatus henkilökierrosta tulee useimmiten työntekijän esittämänä. Osaamisen kehittämisen välineenä henkilökierron ei pitäisi olla kiinni vain henkilön omasta mielenkiinnosta ja aktiivisuudesta. Toisaalta työntekijän aktiivisuus voi herättää työnantajissa tyrmäysreaktion ja vaatimuksen, että toteutuakseen ja onnistuakseen henkilökierron on oltava puhtaasti työnantajalähtöistä. Onko lopulta väliä kumpi tekee aloitteen?

Kaadetaan raja-aitoja ja jaetaan yhteistä osaamistamme.

Henkilökierto ja kevään pilotti valtionhallinnossa

Valtionhallinnon henkilökiertopilotissa oli keväällä ilmoitettu yhteensä 80 henkilökiertotehtävää, joihin tuli 344 ilmoittautumista. Ilmoittautumisajan päätyttyä virastoissa laaditaan suunnitelmia henkilökiertojen toteuttamiseksi. Virastojen kanssa on sovittu tavoitteeksi, että jokaiselle ilmoittautuneelle pystytään syyskuun loppuun mennessä kertomaan, suunnitellaanko häntä henkilökiertoon.

Jenni Hopia

 

talous

Helppoa kuin heinänteko – valtiontalous, faktaa vai fiktiota?

Valtiontalous ja henkilöstö, toiminnan tavoitteet – mitä me näistä oikeasti tiedämme? Päivittäiset puheet maahanmuutosta, pakolaisista ja valtion henkilöstömäärästä herättävät kysymyksiä. Mistä lisäinfoa, paitsi lukemalla kuumana käyviä keskusteluja ja raflaavia otsikoita? Tietoa on kyllä tarjolla, ihan kaikille, sinulle ja minulle, julkisesti, netistä noukittavaksi, luettavaksi tai imuroitavaksi hyötykäyttöön. Netra on julkinen palvelu, josta edellä mainitut jutut löytyvät. Tietoa on, jos ei ihan reaaliaikaista, niin ainakin ajankohtaista. Netra tarjoaa käyttöömme valtion talous-, henkilöstö ja tuloksellisuustietoja sekä tietoja valtion organisaatiorakenteesta ja ministeriöiden ja virastojen suunnittelun ja seurannan asiakirjoista, eli siitä, mitä valtiontalous pitää sisällään.

Riihestä ruuheen ja keltainen kirja

Miten tiedot sitten kertyvät Netraan? Mistä ne ovat peräisin?

Valtionvarainministeriössä (VM) valmistellaan valtion talousarvio ”budjetti”. Koko vuosi siihen menee, ennen kuin kaikki on valmista raportoitavaksi asti. Ministeriöt toimittavat ehdotuksensa ”kehysehdotukset” VM:öön alkuvuodesta. Tämä on juuri sitä talouden ja toiminnan suunnittelua, jonka avulla ministeriöt omaa toimintaansa fokusoivat tulevien vuosien aikana saadakseen toimintaansa vaikuttavuutta ja tuloksellisuutta.

Ministeriöiden ehdotuksista tehdään kokooma, jonka maamme hallitus hyväksyy osaksi julkisen talouden eli tämän isomman kuvan suunnitelmaa. Julkisen talouden suunnitelma kattaa niin valtion- kuin kuntataloudenkin, mutta myös työeläkelaitokset ja sosiaaliturvarahastot. Em. huomioiden ministeriöt jatkojalostavat suunnitelmansa omien hallinnonalojensa talousarvioehdotuksiksi. Lopulta VM kokoaa ehdotuksista valtion talousarvioesityksen.

Valtion talousarvioesitys

Budjetti 2016

Tätä esitystä sitten puidaan kesäkuumilla riihessä ”budjettiriihessä”. Riihessä aikoinaan puitiin viljaa. Ajat muuttuvat, nyt puidaan raha-asioita ja välillä ehkä jalkaakin polkemalla irrotetaan jyvät akanoista eli ratkaistaan ja lopulta sovitaan erimielisyydet rahojen kohdennuksista ja mitoituksista. Hikistä hommaa, luulisin.

Talousarvioesitys annetaan eduskunnan käsiteltäväksi heti syysistuntokauden alkumetreillä. Onko kukaan oikeasti lukenut koko teosta lävitse? On on, muistaakseni kyseessä oli Hesarin toimittaja. Omat lukukokemukseni ovat rajatumpia ja specifejä.

Talousarvioesityksen käsittely vie oman aikansa, mutta lopulta eduskunta hyväksyy sen täysistunnossaan joulun alla. Tässä vaiheessa pallo siirtyy Valtiokonttorille. Meillä laaditaan talousarvion tilijaottelu ”TATI”. Kyllä, valtiolla työskennellään joulun välipäivätkin.

Tulot ja menot eli tuloarviot ja määrärahat eritellään tilijaotteluun. Rahat jaetaan osastoihin (tulopuoli) ja pääluokkiin (määrärahat/menot), lukuihin ja momentteihin ja ties kuinka monelle talousarviokirjanpidon tilille. Jokaiselle kirjaustasolle eli sille tasolle, jolla rahaa käytetään, merkitään omistaja (kirjanpitoyksikkökoodi). Tässä on pohja, mistä on hyvä aloittaa uuden vuoden rahan käyttö tai keruu, miten vaan, virastoissa.

Vuoden ensimmäinen TATI on saatavissa Valtiokonttorin kotisivuilta, mutta myös Netrasta. Tämä vuoden ensimmäinen tilijaottelu, joka siis vastaa hyväksyttyä talousarviota, kulkee Netra-raportoinnissa nimellä ”alkuperäinen talousarvio”. Eduskunta voi muuttaa tätä ”alkuperäistä talousarviota” lisätalousarviolla ”LTA”. Näitä lisätalousarvioita laaditaankin vuoden aikana useampia, aina tarpeen mukaan. Lisätalousarviot päivitetään myös Netraan. Alkuperäinen talousarvio ja vuoden aikana tulleet lisätalousarviot muodostavat yhdessä voimassa olevan talousarvion. Sinällään jo mielenkiintoista tietoa paljonko millekin pääluokalle on budjetoitu ja mihin tarkoitukseen. Tähän surffailuun on helppoa hukkua ja unohtua.

Päivät, viikot ja kuukaudetkin kuluvat vauhdikkaasti. Ja vuoden alun budjettitiedot ”vanhenevat” samassa tahdissa. Rahaa kuluu ja sitä kerrytetään. Niinpä Netraan päivitetäänkin kuukausittain kirjanpitoyksiköiden ja talousarvion ulkopuolisten rahastojen taloustiedot sekä tulosohjattujen virastojen henkilöstötiedot.

Rahaa on mutta kuka sen käyttää?

No mitä muuta siellä Netrassa sitten on? Valtiontalous, joo joo, mutta mitä muuta?

Kukapa ei olisi lukenut valtamedioista valtion rahankäytöstä, käytön kohteista ja tavoista. Välillä syytetään tuhlailevaisuudesta, välillä tiukkapipoisuudesta. Onko väitteillä todellisuuspohjaa? Mihin ne perustuvat ja onko takana faktaa?

Otetaanpa tähän päivänpolttava esimerkki. Pakolaiset, maahanmuuttajat, pakolaiskeskukset jne. Näihin aihealueisiin panostetun ja käytetyn rahan määrä on osittain mahdollista löytää Netrasta. Osittain siksi, että raportoimme vain valtion rahankäyttöä, monet toimijat siis jäävät tämän raportoinnin ulkopuolelle.

Maahanmuutto ja pakolaiskustannukset

Pakolais- ja maahanmuuttoasioiden hoito kuuluu Suomessa sisäministeriön hallinnonalalle. Valtion organisaatiorakenne on vallan moninainen ja vaikeakin hahmottaa, mutta tähänkin löytyy apuja Netrasta. Tarkempi perehtyminen pääluokan 26 Sisäministeriön hallinnonala toimintaan voisi tuottaa vaikka tällaisen taulukon aiheesta (yllä).

Case in real life

Edellinen esimerkki käsitteli raha-asioita, mutta löytyyhän Netrasta muutakin.

Valtion henkilöstö 2009-2015

Valtion henkilöstö 2009-2015

Jouduin tahtomattani tai ehkä vähän tahtoenkin viime syksynä mukaan keskusteluun, joka virisi naapurimaamme Viron aikeista antaa potkut sadoille virkamiehilleen. Keskustelun pohjana pyöri nettijulkaisu, jossa raflaavasti hehkutettiin: ”Valtiolle tarpeelliset saavat jäädä”.

Tietenkin ensimmäinen ajatus oli, että olisinkohan minä tarpeellinen valtiolle? No, sen saisivat muut päättää, eikä asia edes kuulu tähän juttuun. Artikkelista kehkeytyi vallan vilkas keskustelu. Osa oli sitä mieltä, että onpas suuri määrä virkamiehiä ja osa taas sitä mieltä, että mitä väliä. Lisäpointtina heräteltiin ajatusta, että meillä ainakin vanhat virkamiehet vuosimallia x tai y joutaisivat tarkemman syynin kohteeksi. Ja eikun ulos vaan, jos vielä vanhoilla pahnoilla lekottelevat ja tehottomina vapaamatkustajina uskaltavat kuluttaa arvokkaita budjettivaroja.

Virkamies-minä alkoi nostaa päätään ja oli pakko lohkaista, että onkohan niitä vapaamatkustajavirkoja oikeasti enää kovinkaan paljon, että kyllä valtiosektorilla työskentelevien määrä on viimesinä vuosina vähentynyt. Tähän tietysti heitin faktaa kehiin valtion henkilöstömäärän kehityksestä. No tässä vaiheessa mukaan vedettiin yksityisyrittäjät ja kapuloita rattaisiin heittävät virkamiehet. Että niitä ainakin olisi jossain virastossa aivan liikaa. Ei voi mitään, taas faktaa kehiin. Kovasti oli porukat siinäkin virastossa vähentyneet vuosien saatossa, jopa ihan nelinumeroisella luvulla.

Keskustelu hiipui, mutta perään kyllä huudeltiin, että onko toi oikeasti faktaa? On on! Näytäkö mullekin? Tottakai – helppoa kuin heinänteko!

Netran ihmeelliseen maailmaan

Kysy Netrasta

Anne Melanen