henkilöstö

HR – johtamisen kiltti tyttö

Oletteko kuulleet siitä organisaatioiden HR-funktiosta, jolle jo vuosikymmeniä sitten kerrottiin, että kuule, ei sinne johtoryhmän agendalle pääse, jos ei ole esittää lukuja ja faktoja. Ei johto ymmärrä mitään ihmishöttöä vaan numeroita. Mittarit täytyy olla. Ja pikku HR teki työtä käskettyä. Kilttinä tyttönä se väänsi lukuja ja aikasarjoja. Tarjoili johdolle henkilöstötilinpäätöksiä, työilmapiirikartoituksia, sairauspoissaoloprosentteja, osaamiskartoituksia ja henkilöstökehyksiä.

Ja mitä tapahtui? No, ei yhtään mitään. Johto yskähteli ja katseli lukuja, ymmällään. Juu, käyrä ja prosentti, mutta mitä näille osaisi tehdä? Ainoa keskustelu virisi siitä, että onkohan otos kattava ja miksiköhän meillä ei väki osaa arvostaa sitä, miten hyvin täällä asioita tehdään. Pari kertaa pikku HR sai vielä uuden kutsun johtoryhmään, mutta sitten taas kiireiset ja tärkeät asiat ajoivat agendalla ohi.

Mitattava suure vai elävä organismi?

Olisikohan jo aika todeta, että valitettavasti HR:lle annettiin ihan väärät ohjeet. Vuosikymmeniä yritettiin muuntaa henkilöstöä resurssiksi, jota voisi käsitellä kuin rahaa tai koneita. Oikein kovasti survomalla pystyttiin pelkistämään ihmisten laatua ja moninaisuutta nätisti sarakkeisiin jakautuviksi taulukoiksi. Kun vain annettiin periksi kaikissa niissä asioissa, jotka tekevät ihmisestä ihmisen, ammattilaisesta tuloksellisen ja motivoituneen.

Koneita voi ostaa ja huoltaa, rahoja voi sijoittaa ja siirrellä, mutta ihmisiä täytyy johtaa ja vaikuttavuutta johtamiseen saa vain arkisen vuorovaikutuksen kautta. Nyt olisi viimeistään aika pikku HR:n muuttua kiltistä tytöstä johtajaksi ja kertoa, että muutos ei lähde uusista prosesseista vaan myönteisestä ihmiskäsityksestä. Niin mukavaa kuin olisi jatkaa sitä turvallista illuusiota, että lukujen ja mittarien avulla päästään ihanaan hallinnan maailmaan, on vain todettava, että organisaatio ei ole mitattava suure vaan elävä organismi. Tuloksellisuus ja jatkuva uudistuminen nojaavat sisäisen motivaation lähteeseen, jonka vaaliminen on johtamisen ydintä.

On selvää, että isoja kokonaisuuksia tarkasteltaessa, luvut ja ristiintaulukoinnit voivat näyttää asioita ja lainalaisuuksia, joita arjessa emme helposti huomaa. Pelkät numerot eivät kuitenkaan kerro mitään johtajalle, joka ei ole pysähtynyt miettimään miten lähestytään ihmistä, miten rakennetaan siltaa yksilön ja kokonaisuuden väliin.

Runo työkaluna

HR:llä toivottavasti on tarjota keinoja hyvän johtamisen, toimivien työyhteisöjen ja työn ilon lisäämiseen sekä rohkeutta tätä asiantuntemusta jakaa ja käyttää. Pelkkä tien raivaaminen johtoryhmään voi tosin olla vaativa taival. Itselleni oli ison huokaisun paikka vuosikymmenten jälkeen todella tajuta, että suurimmassa osassa valtion organisaatioita henkilöstöjohto ei edes kuulu johtoryhmän kokoonpanoon. Valtiolla henkilöstöasiat ovat edelleen puhtaan vanhakantaisesti alisteisia taloudelle ja hallinnolle, niin organisoitumisessa kuin johtoryhmätyöskentelyssä.

Tässä asetelmassa on erityisen tärkeää, että HR lunastaa paikkansa ihmisten johtamisen suunnannäyttäjänä, ei taulukoiden laatijana. HR voisi ajatteluttaa johtoa vaikka henkilöstömittareista väitelleen Maria Mårtenssonin runolla, jonka liitän tähän jo eläkkeelle jääneen kollegani Irma Väänänen-Tompon ansiokkaana suomennoksena:

Mitä merkitsee mitata ihmistä
Puhua hänestä luvun estetiikalla
Antaa numeron ilmaista hänen kykynsä
Hänen jokapäiväisen työnsä ja syvimmän ammatinharjoittamisensa?
Mitä merkitsee mitata ihmistä
Supistaa hänet tulokseksi
Laskea hänet mutta ei ottaa häntä lukuun
Yhdeksi totuudeksi tiivistettynä?
Mitä merkitsee mitata ihmistä
Ja mitä hän on kekoon kantanut
Tehdä hänet näkyväksi tavalla jota hän hädin tuskin ymmärtää?
Mitä merkitsee mitata ihmistä?
Ehkä unelmaa jostain paremmasta
Mutta luvut eivät aina pysty puhumaan niin kuin luulemme niiden pystyvän.

Erittäin tärkeä viesti tässä eksponentiaalisesti lisääntyvän datan maailmassa!

Marika Tammeaid

Katso myös

4 Comments

  • Vastaa
    Vesa Purokuru
    18.3.2016 at 11:00

    Hieno kirjoitus Marika!
    Teen juuri esiselvitystä tulevaisuusvaliokunnalle taiteen käytöstä kehittämisessä.
    Olisi hieno jutella lisää.

    • Vastaa
      Marika Tammeaid
      18.3.2016 at 11:11

      Kiitos Vesa! Upea aihe sinulla – ja valistunut tilaus tulevaisuusvaliokunnalta, peukutan:-) Joo, otetaan mieluusti juttuhetki tästä.

  • Vastaa
    Jaakko Koivula
    6.4.2016 at 06:55

    Tervehdys,

    olen itsekin kirjoittanut paljon siitä, miten HR:n on pakko ottaa tilaa ja vahvempaa roolia organisaatioissa, jos ylipäätään joku oikeutus koko funktiolla halutaan säilyttää.

    Jotenkin vain korpeaa, että ihan valtion toimesta tähän tarvitsee vetää mukaan ja rakentaa taas uudestaan seksistisiä stereotypioita tytöistä. Jos Sinebrychoffilta oli jääkiekon yhteydessä tökeröä käyttää tyttöjä haukkumiseen, on tämä ehkä vähemmän ongelmallista ainoastaan pienemmän näkyvyyden vuoksi. Kaikki tietysti ymmärtää mitä kilteillä tytöillä tässä kirjoittaja on hakenut, mutta se tässä vähän onkin ongelma.

    HR:n pelastamiseen ei kaivata sitä, että rohkeat miehet tulevat paikalle ja näyttävät kilteille tytöille miten homma toimii. Tämä on epäreilu luenta tekstistä ja pahoittelen sitä, mutta näillä pienillä valinnoilla maailmaa joko muutetaan tai pidetään samana.

    • Marika Tammeaid
      Vastaa
      Marika Tammeaid
      6.4.2016 at 07:59

      Hei Jaakko,

      Kiitos kommentistasti. On hyvä, että kiinnität huomiota tasa-arvoasioihin, sillä ne ovat tärkeitä ja jatkuvasti ajankohtaisia.
      Sen haluaisin kuitenkin nostaa esiin, että blogiani ei voi lukea niin, että kaipaisin ”rohkeita miehiä” paikalle ”HR:n pelastamiseen”, vaan juuri päinvastoin. Kuten tekstissä todetaan, ehdotan, että kiltti tyttö ryhtyisi johtajaksi ja omalla tavallaan, joka kumpuaa ihmisyyden ymmärtämisestä.

      Hyvä, että meitä on monta, jotka haluamme uudistaa HR:n roolia. Somen luonteeseen puolestaan tuntuu kuuluvan, että mikä tahansa paljon jaettu teksti, kirvoittaa kommentteja aivan laidasta laitaan. Toivon siis myös, että meitä on myös monta, jotka pitävät some-keskustelun itse asiassa, eivätkä lähde ruokkimaan erilaisia sivupolkuja, joille lipsahdetaan välillä tahattomastikin.

      Marika Tammeaid

    Kirjoita kommentti