Kategoria

talous

digitalisaatio ilmiöt talous

Alustatalous tuli, kumppanuus meni?

Anssi Vanjoen haastattelu 2.12. Tekniikka & Talous lehdessä sai pohtimaan otsikon asiaa. Siinä sanottiin: kaupat jäävät paikoiksi, joissa tavaroita käydään katsomassa, minkä jälkeen hinta kilpailutetaan. ”Tulossa on jatkuva huutokauppa kaikesta.” Tähän suuntaanhan on menty, mutta onko tämä todella sitä, mitä halutaan? Vai onko kirjoittaja vain taas tippumassa kelkasta?

Lohdullisempaa viestiä kertoi Sinebrychoffin uusi markkinointijohtaja Alexander Sneen haastattelussaan Markkinointi&Mainonta lehdessä 16.12.2016: ”En usko pitcheihin, uskon suhteisiin”. Tässä yhteydessä pitchaus tarkoittaa tekemisen kilpailuttamista.

Näyttää kuitenkin siltä, että ihmiset ovat yhä enemmän ulkoistamassa kaupallisia valintojaan ja muutakin kanssakäymistään erilaisille alustoille eli välittäjille – vai voiko rumimmissa tapauksissa puhua jopa välistävetäjistä? Johtaen siihen, että vastuu tinkimisestä, mahdollisista vääristä päätöksistä, arvovalinnoista jne. on samalla siirretty muualle ja asiaan ei voida enää vaikuttaa, kun se on muiden hallinnassa.

Vielä jokin aika sitten korostettiin, että kaupallisessakin toiminnassa pyritään pitkäaikaisiin kumppanuuksiin ja ne ovat kummallekin osapuolelle kokonaistaloudellisempi ja parempi vaihtoehto kuin keskittyminen jatkuvaan kilpailuttamiseen halvimman spot-hinnan etsimiseksi. Oli sitten kyse yritysten välisestä tai kuluttajan ja yritysten välisestä toiminnasta. Taustalla saattoi olla ajatus lojaalisuudestakin, jota ei välttämättä haluttu tuhota pelkästään keskittymällä siihen, sainko juuri nyt tänään tässä asiassa halvimman hinnan. Jos todellinen kiinnostuksen kohteeni on kuitenkin muualla ja jo muodostuneen kumppanuuden tuoma luottamus ja helppous on tärkeämpää kuin päivän paras tarjous.

Tämä sama malli ja keikkatalouden henki on uinut työyhteisöihinkin. Työantajien ja työntekijöiden välinen lojaalius on uhattuna ja on helpompaa ja nopeampaa, ja nykyisin yhä hyväksyttävämpääkin, vaihtaa tekijät uusiin ja usein nuorempiin kuin jatkuvan oppimisen nimissä investoida siihen, että yhteistyössä nykyiset tekijät siirtyvät uusiin tehtäviin. Jatkuvan oppimisen mahdollistamisesta – ja vaatimisesta – on kuitenkin tulossa välttämättömyys, jos todella haluamme vaikuttaa niihin populistisiin ilmiöihin, jotka olemme riesaksemme saaneet.

En ole tuomitsemassa digitaalisiin alustoihin perustuvaa toiminnan mallia, se on luonut mielenkiintoisia uusia palveluja ja niihin pohjautuvaa lisäarvoa. Mutta kuten kaikkien mallien toteutuksessa, tässäkin pitää olla tarkkana, jotta hyviä periaatteita ei tuhota huonolla toimeenpanolla, jossa keskitytään vain taloudellisiin näkökohtiin.

Martti Kallavuo

digitalisaatio talous

Kylmään veteen vain – ilman kustannuslaskelmia

Olen ollut mukana viime syksynä käynnistyneissä Valtiokonttorin johdolla tehdyissä valtionhallinnon digitalisaatioselvityksissä (”Valmiina digikiriin” jne.). Työn aikana ja sen tuloksille asetettuja tavoitteita pohtiessa mieleen on jonkun kerran tullut se, pystyykö valtionhallinto kuitenkaan siihen ajatusmaailmaan, jota digimuutos todella edellyttää: kokeilemista ja epäonnistumisenkin mahdollisuutta olematta täysin varma, toimitaanko nyt kaikkien säädösten mukaisesti.

Niitä, jotka ovat viime kädessä vastuussa valtionhallinnon rahankäytöstä, varmasti hirvittävät ajatukset siitä, että voidaan epäonnistua ja rahaakin palaa. Verovarojen käyttäjinä olemme joka tapauksessa jatkuvasti suurennuslasin alla; kansalaiset ja media innoissaankin tarttuvat tilaisuuteen, jos jossakin vain voidaan tulkita, että nyt yhteisiä rahoja tuhlataan.

Toisaalta sama tilanne on yrityksissäkin. Niissä ovat omistajien rahat kyseessä, ja he harkintansa mukaan antavat luvan riskienkin ottamiseen. Eivätkö samat periaatteet päde julkishallinnossakin? Jos eduskunta kansalaisten edustajana on hyväksynyt tehtäväksi riskipitoisia investointeja, ja joissakin hankkeissa riskejä pyritään paremmin hallitsemaan ensin kokeilemalla nopeasti ja ketterästi, eikö tämän pitäisi olla järkevin vaihtoehto? Etenkin, kun uusien ja kompleksisten asioiden toteutusta ei vain voida perinteiseen tapaan etukäteen suunnitella ja tulosten syntymistä varmistaa.

Jos näin on, valtionhallinnossakin on todella, eikä vain juhlapuheissa, sallittava se, että uuden kehittämisessä, kun mennään tuntemattomille alueille, joille digitalisaation hyödyntämisessä on usein mentävä, ei voida pyytää ja odottaa heti tarkkaa investointilaskelmaa ja kustannushyötyanalyysiä. Ensin on tutkittava ja yritettävä ymmärtää tekemisen kohdetta ja sen vaikutuksia ja vasta sen jälkeen tehdään päätöksiä siitä, onko asiassa todella järkeä myös kustannusmielessä. Ensin on lähdettävä liikkeelle, ”hypättävä kylmään veteen ja kokeiltava asioita. Jos homma ei toimi, on yritettävä uudelleen. Se on ainoa keino mennä eteenpäin”, kuten Tekesiin siirtynyt Pekka Sivonen äskettäisessä haastattelussaan sanoo. Jos tällaiseen ei olla valmiita, kannattaa valtionhallinnon digihankkeet unohtaa.

Martti Kallavuo

talous

Helppoa kuin heinänteko – valtiontalous, faktaa vai fiktiota?

Valtiontalous ja henkilöstö, toiminnan tavoitteet – mitä me näistä oikeasti tiedämme? Päivittäiset puheet maahanmuutosta, pakolaisista ja valtion henkilöstömäärästä herättävät kysymyksiä. Mistä lisäinfoa, paitsi lukemalla kuumana käyviä keskusteluja ja raflaavia otsikoita? Tietoa on kyllä tarjolla, ihan kaikille, sinulle ja minulle, julkisesti, netistä noukittavaksi, luettavaksi tai imuroitavaksi hyötykäyttöön. Netra on julkinen palvelu, josta edellä mainitut jutut löytyvät. Tietoa on, jos ei ihan reaaliaikaista, niin ainakin ajankohtaista. Netra tarjoaa käyttöömme valtion talous-, henkilöstö ja tuloksellisuustietoja sekä tietoja valtion organisaatiorakenteesta ja ministeriöiden ja virastojen suunnittelun ja seurannan asiakirjoista, eli siitä, mitä valtiontalous pitää sisällään.

Riihestä ruuheen ja keltainen kirja

Miten tiedot sitten kertyvät Netraan? Mistä ne ovat peräisin?

Valtionvarainministeriössä (VM) valmistellaan valtion talousarvio ”budjetti”. Koko vuosi siihen menee, ennen kuin kaikki on valmista raportoitavaksi asti. Ministeriöt toimittavat ehdotuksensa ”kehysehdotukset” VM:öön alkuvuodesta. Tämä on juuri sitä talouden ja toiminnan suunnittelua, jonka avulla ministeriöt omaa toimintaansa fokusoivat tulevien vuosien aikana saadakseen toimintaansa vaikuttavuutta ja tuloksellisuutta.

Ministeriöiden ehdotuksista tehdään kokooma, jonka maamme hallitus hyväksyy osaksi julkisen talouden eli tämän isomman kuvan suunnitelmaa. Julkisen talouden suunnitelma kattaa niin valtion- kuin kuntataloudenkin, mutta myös työeläkelaitokset ja sosiaaliturvarahastot. Em. huomioiden ministeriöt jatkojalostavat suunnitelmansa omien hallinnonalojensa talousarvioehdotuksiksi. Lopulta VM kokoaa ehdotuksista valtion talousarvioesityksen.

Valtion talousarvioesitys

Budjetti 2016

Tätä esitystä sitten puidaan kesäkuumilla riihessä ”budjettiriihessä”. Riihessä aikoinaan puitiin viljaa. Ajat muuttuvat, nyt puidaan raha-asioita ja välillä ehkä jalkaakin polkemalla irrotetaan jyvät akanoista eli ratkaistaan ja lopulta sovitaan erimielisyydet rahojen kohdennuksista ja mitoituksista. Hikistä hommaa, luulisin.

Talousarvioesitys annetaan eduskunnan käsiteltäväksi heti syysistuntokauden alkumetreillä. Onko kukaan oikeasti lukenut koko teosta lävitse? On on, muistaakseni kyseessä oli Hesarin toimittaja. Omat lukukokemukseni ovat rajatumpia ja specifejä.

Talousarvioesityksen käsittely vie oman aikansa, mutta lopulta eduskunta hyväksyy sen täysistunnossaan joulun alla. Tässä vaiheessa pallo siirtyy Valtiokonttorille. Meillä laaditaan talousarvion tilijaottelu ”TATI”. Kyllä, valtiolla työskennellään joulun välipäivätkin.

Tulot ja menot eli tuloarviot ja määrärahat eritellään tilijaotteluun. Rahat jaetaan osastoihin (tulopuoli) ja pääluokkiin (määrärahat/menot), lukuihin ja momentteihin ja ties kuinka monelle talousarviokirjanpidon tilille. Jokaiselle kirjaustasolle eli sille tasolle, jolla rahaa käytetään, merkitään omistaja (kirjanpitoyksikkökoodi). Tässä on pohja, mistä on hyvä aloittaa uuden vuoden rahan käyttö tai keruu, miten vaan, virastoissa.

Vuoden ensimmäinen TATI on saatavissa Valtiokonttorin kotisivuilta, mutta myös Netrasta. Tämä vuoden ensimmäinen tilijaottelu, joka siis vastaa hyväksyttyä talousarviota, kulkee Netra-raportoinnissa nimellä ”alkuperäinen talousarvio”. Eduskunta voi muuttaa tätä ”alkuperäistä talousarviota” lisätalousarviolla ”LTA”. Näitä lisätalousarvioita laaditaankin vuoden aikana useampia, aina tarpeen mukaan. Lisätalousarviot päivitetään myös Netraan. Alkuperäinen talousarvio ja vuoden aikana tulleet lisätalousarviot muodostavat yhdessä voimassa olevan talousarvion. Sinällään jo mielenkiintoista tietoa paljonko millekin pääluokalle on budjetoitu ja mihin tarkoitukseen. Tähän surffailuun on helppoa hukkua ja unohtua.

Päivät, viikot ja kuukaudetkin kuluvat vauhdikkaasti. Ja vuoden alun budjettitiedot ”vanhenevat” samassa tahdissa. Rahaa kuluu ja sitä kerrytetään. Niinpä Netraan päivitetäänkin kuukausittain kirjanpitoyksiköiden ja talousarvion ulkopuolisten rahastojen taloustiedot sekä tulosohjattujen virastojen henkilöstötiedot.

Rahaa on mutta kuka sen käyttää?

No mitä muuta siellä Netrassa sitten on? Valtiontalous, joo joo, mutta mitä muuta?

Kukapa ei olisi lukenut valtamedioista valtion rahankäytöstä, käytön kohteista ja tavoista. Välillä syytetään tuhlailevaisuudesta, välillä tiukkapipoisuudesta. Onko väitteillä todellisuuspohjaa? Mihin ne perustuvat ja onko takana faktaa?

Otetaanpa tähän päivänpolttava esimerkki. Pakolaiset, maahanmuuttajat, pakolaiskeskukset jne. Näihin aihealueisiin panostetun ja käytetyn rahan määrä on osittain mahdollista löytää Netrasta. Osittain siksi, että raportoimme vain valtion rahankäyttöä, monet toimijat siis jäävät tämän raportoinnin ulkopuolelle.

Maahanmuutto ja pakolaiskustannukset

Pakolais- ja maahanmuuttoasioiden hoito kuuluu Suomessa sisäministeriön hallinnonalalle. Valtion organisaatiorakenne on vallan moninainen ja vaikeakin hahmottaa, mutta tähänkin löytyy apuja Netrasta. Tarkempi perehtyminen pääluokan 26 Sisäministeriön hallinnonala toimintaan voisi tuottaa vaikka tällaisen taulukon aiheesta (yllä).

Case in real life

Edellinen esimerkki käsitteli raha-asioita, mutta löytyyhän Netrasta muutakin.

Valtion henkilöstö 2009-2015

Valtion henkilöstö 2009-2015

Jouduin tahtomattani tai ehkä vähän tahtoenkin viime syksynä mukaan keskusteluun, joka virisi naapurimaamme Viron aikeista antaa potkut sadoille virkamiehilleen. Keskustelun pohjana pyöri nettijulkaisu, jossa raflaavasti hehkutettiin: ”Valtiolle tarpeelliset saavat jäädä”.

Tietenkin ensimmäinen ajatus oli, että olisinkohan minä tarpeellinen valtiolle? No, sen saisivat muut päättää, eikä asia edes kuulu tähän juttuun. Artikkelista kehkeytyi vallan vilkas keskustelu. Osa oli sitä mieltä, että onpas suuri määrä virkamiehiä ja osa taas sitä mieltä, että mitä väliä. Lisäpointtina heräteltiin ajatusta, että meillä ainakin vanhat virkamiehet vuosimallia x tai y joutaisivat tarkemman syynin kohteeksi. Ja eikun ulos vaan, jos vielä vanhoilla pahnoilla lekottelevat ja tehottomina vapaamatkustajina uskaltavat kuluttaa arvokkaita budjettivaroja.

Virkamies-minä alkoi nostaa päätään ja oli pakko lohkaista, että onkohan niitä vapaamatkustajavirkoja oikeasti enää kovinkaan paljon, että kyllä valtiosektorilla työskentelevien määrä on viimesinä vuosina vähentynyt. Tähän tietysti heitin faktaa kehiin valtion henkilöstömäärän kehityksestä. No tässä vaiheessa mukaan vedettiin yksityisyrittäjät ja kapuloita rattaisiin heittävät virkamiehet. Että niitä ainakin olisi jossain virastossa aivan liikaa. Ei voi mitään, taas faktaa kehiin. Kovasti oli porukat siinäkin virastossa vähentyneet vuosien saatossa, jopa ihan nelinumeroisella luvulla.

Keskustelu hiipui, mutta perään kyllä huudeltiin, että onko toi oikeasti faktaa? On on! Näytäkö mullekin? Tottakai – helppoa kuin heinänteko!

Netran ihmeelliseen maailmaan

Kysy Netrasta

Anne Melanen

digitalisaatio henkilöstö ilmiöt talous

Lattiatuntumaa ja tuloksia – onnistuiko Valtio Expo?

Valtio Expo 2016, yleisnäkymä

Valtio Expo pidettiin jälleen toukokuussa Marinessa. Kävijöitä riitti tungokseen asti. Pöhinä oli hyvä ja vastaantulijat kiittelivät hyvästä meiningistä ja kiinnostavasta ohjelmasta. Onnistumisesta kieli myös se, että vieraat viihtyivät loppuun asti.

Mutta riittääkö lattiatuntuma arvioon asiakaskokemuksesta vai pitääkö sitä erikseen kysyä?

Lattiatuntuma riitti Kaitsulle

Takavuosina olin autokaupoilla Mankkaalla Espoossa haaveilemassa auton vaihtoa. Mukaan lähti kaveri seuraksi. Lähdimme liikkeelle lehti-ilmoituksen perusteella. Tarjolla oli myös kahvia posliinikupista ja kampaviineri. Aikamme kierreltyämme liikkeessä rutinoitunut automyyjä Kaitsu otti meidät haltuunsa.

Itselleni ei sopivaa menopeliä oikein löytynyt, mutta kaverille kyllä. Kaverin ollessa koeajolla Kaitsu selitti mitä lattiatuntuma tarkoittaa. Kaitsu sanoi, että hän pystyi kokemuksellaan asiakkaiden elkeistä päättelemään, olivatko liikkeeseen tulijat uteliaita aikansa kuluttajia vai tosiostajia. Esimerkiksi Töölön autotalossa työskennellessään  bussikuskit ja osa matkustajista tuli liikkeeseen maleksimaan, kun odottivat bussia avasi Kaitsu harjaantumistaan lattiatuntumasta.

Kun hitusen häntä epäilin ja kysäisin oliko lattiatuntumassa tullut virheitä, Kaitsu myönsi että joitakin. Hämäännystä olivat aiheuttaneet kuulemma IT-kuplan äkkirikkaat ponnaripäät mersuintoilullaan. Kaitsu muuten arveli että pääsee kauppoihin kaverini kanssa.

Valtio Expo ei saanut pelkkää suitsutusta

Valtio Expon jälkeen päätimme hyvästä lattiatuntumasta huolimatta tehdä kyselyn. Ihan varmuuden vuoksi.

Kyselyyn tuli kosolti palautetta ja ne arvioitiin tarkasti, etenkin avoin palaute. Sekä vieraiden että näytteilleasettajien antamat yleisarvosanat olivat hyvää luokkaa. Mutta risujakin tuli ja selkeitä kehittämiskohteita.

Osa tiloista kävi ahtaaksi, näyttelyalue ei tyydyttänyt kaikkia näytteilleasettajia, ruokailussa oli välillä ongelmia ruuan jakelussa jne. Ohjelmassakin oli puutteita. Runsas palaute osoittaa, että tapahtuma koetaan omaksi. Palautteessa oli selkeitä toteutettavia parannusehdotuksia ja niitä pyritään hyödyntämään seuraavan Valtio Expon suunnittelussa.

Kaitsusta vielä

Ostiko kaverini Kaitsulta kaaran? Ostipa hyvinkin. Ja mielestään teki hyvät kaupat. Kaitsun lattiatuntuma ei siis pettänyt. Ajelin tässä keväällä Olarissa ja päätin poiketa Kaitsun liikkeessä ohimennen. Jännityksellä kurvasin pihaan: onko liike toiminnassa ja löytyykö Kaitsua vielä hommissa? Kaitsu totesi, että hän on täällä kuin unohdettu joulukuusi.  Vaikka on oikotiet ja etuovet sun muut vimputtimet, niin vielä Kaitsuakin tarvitaan. Autokaupoille en tullut mutta senhän Kaitsu tiesikin.

Toisin kuin Kaitsulla, meillä kokemus on osoittanut, että lattiatuntuma ei yksin riitä. Myös kyselyitä tarvitaan, jotta voidaan kehittyä. Kiitokset siis kaikille Expoon osallistuneille, ja etenkin palautekyselyyn vastanneille. Ensi vuonna taas uusi Valtio Expo. Toivottavasti yhtä hyvä – tai ehkä hitusen taas parempi.

Ismo Tikka

Tutustu:

>> Lue lisää palautekyselyn tuloksista Valtio Expon sivuilta

>> Ks. Valtio Expon tunnelmia koostevideoilta

>> Kuvia Valtio Exposta

digitalisaatio talous

Diskuteerataanko vaan? Kokemuksia taloushallinnon kehittämisestä Ruotsissa

Olen ollut nyt kuusi kuukautta virkamiesvaihdossa valtion taloushallinnon tehtävissä Ekonomistyrningsverketissä (ESV) Tukholmassa. Aika on mennyt nopeaan, onhan kaikki uutta, vaikka täällä osittain tehdäänkin samanlaisia asioita kuin Valtiokonttorissa.

ESV on hiukan alle kahdensadan henkilön virasto, joka jakaantuu kuuteen osastoon. Itse työskentelen Effektiv styrning och admnistration -osastolla, jolle kuluu mm. hallinnollisten järjestelmien kilpailuttamiset ja hankinnat (kilpailuttamisjärjestelmä, sähköiset hankinnat, laskujen välityspalvelut, laskujen käsittely sekä taloushallinto- ja henkilöstöhallintojärjestelmät).

ESV on hallituksen alainen viranomainen, jonka toimintaa ohjaavat säännökset perustuslaissa, viranomaisasetus sekä asetus ESV:stä. Vuosittaista toimintaa ohjataan ns. määrärahajakopäätöksellä (regleringsbrev).

Selvitysten jälkeen jokainen vastaa itse kehittämisestä

Taloushallinnon kehittäminen kuuluu Ruotsissa jokaiselle viranomaiselle itselleen, ellei hallitus erikseen anna tehtävää esimerkiksi ESV:lle. Merkittävä vastuu taloushallinnon kehittämisestä on tällöin kunkin viraston johdolla. Tämä on merkittävä ero Suomen ja Ruotsin välillä. ESV ei voi antaa nykyisen toimenkuvansa puitteissa virastoille määräyksiä yksittäisistä kehittämistoimenpiteistä, ei prosesseista eikä myöskään taloushallinnon palvelujen tuottamisesta palvelukeskuksessa. ESV voi ainoastaan tukea virastojen ja viranomaisten toimintaa.

Taloushallinnon osalta tämä tapahtuu kilpailuttamalla esimerkiksi taloushallinnon järjestelmät ja palvelut sekä tekemällä valittujen toimittajien kanssa puitesopimukset. Puitesopimukset tehdään yleensä kolmen kokonaistaloudellisesti edullisimman toimittajan kanssa ja yksittäiset viranomaiset voivat liittyä näihin puitesopimukseen, jos niin parhaaksi katsovat. Yksittäisillä viranomaisilla on myös oikeus kilpailuttaa järjestelmät itse. Tämä kuulostaa resurssien tuhlaamiselta, mutta siihen Ruotsin taloudella on tällä hetkellä varaa. Toisaalta tuohon kilpailuttamiseen sisältyy vahva pyrkimys välttää markkinoiden monopolisoitumista, pienemmillekin yrityksille annetaan mahdollisuus.

En siis uskalla suoralta kädeltä sanoa, vaikka mieli tekisi, että ruotsalainen malli on tehottomampi. Olisi kuitenkin mielenkiintoista tehdä benchmarkkausta maiden, ehkä jopa kaikkien Pohjoismaiden, välillä, mitä tulee prosessien tehokkuuteen taloushallinnon osalta. Tilanne henkilöstöhallinnon puolella on pitkälti samanlainen.

Kun viranomaisia ei sitten määrätä, eikä viranomaisilta vaadita yhtäläisiä toimintatapoja taloushallinnon puolella, niin miten ja mihin perustuen viranomaiset kehittävät toimintojaan? Ruotsissa tutkitaan/selvitetään paljon asioita. Tutkimusten/selvitysten toimeksiantajana voi olla Regeringskansliet tai sitten Ekonomistyrningsverket:n oma päätös.

Selvitysten runsaudesta ei kuitenkaan pidä vetää johtopäätöksiä, että täällä ”diskuteerataan” vaan. Näitä selvityksiä käytetään toiminnan kehittämiseen, ainakin aktiivisissa kehittämisorientoituneissa virastoissa. Ruotsissa pyritään ohjaamaan myös substanssitoiminnan kehittämistä tai tarkemmin sanottuna antamaan faktapohjaa toiminnan kehittämiselle. Yksi tällainen kohde on it-investoinnit ja niiden aiheuttamat kustannukset ja millaisia riskejä niissä on mukana. On erinomaisen tärkeää todentaa tavoiteltu tulos, eli saavutettiinko se, ollaanko se saavuttamassa vai onko syytä panostus johonkin yksittäiseen hankkeeseen lopettaa kokonaan.

Ruotsi haluaa olla paras digimaa – eikä arastele kertoa sitä

Ja sitten se digiloikka. Ruotsissa digitalisaatio on päivän sana, samoin kuin Suomessakin. Emme eroa siinäkään suhteessa merkittävästi toisistamme. Täällä on todettu olevan kansalaisilta ja yrityksiltä kohtuullinen vaade odottaa julkiselta sektorilta tehokkaita digitaalisia yhteyksiä ja palveluita eri elämänvaiheisiin. Siksi hallitus on päättänyt panostaa ns. ”Digitalt först” -projektiin, jossa tavoitteena on digitalisoida julkisen sektorin palvelut. Ei vain ottamalla käyttöön tunnetut, jo olemassa olevat ratkaisut, vaan myös kehittämällä uusia ratkaisuja. Tavoitteena on älykkäämpi ja kestävän kehityksen Ruotsi, joka yhdistää koko maan. Ruotsin tulee parhaiten maailmassa hyödyntää digitalisaation mahdollisuudet tehdä yksittäisten kansalaisten ja yritysten asioinnista julkisen sektorin suuntaan helppoa ja tehdä Ruotsista ympäristöystävällinen yhteiskunta.

Ensimmäisiä konkreettisia askelia digitalisaatiossa ovat seuraavat neljä tehtäväaluetta:

  • Läpinäkyvämpi yhteiskuntasuunnittelu (Smartare samhällsbyggnadsprocess)
  • Avoimempi ympäristöinformaatio (Smartare miljöinformation)
  • Läpinäkyvämpi elintarvikeketju (Smartare livsmedelskedja)
  • Yrittämimen helpommaksi (Förenkling för företag)

Ja lopuksi, se mitä Ruotsissa tehdään, siitä ollaan valmiita kertomaan maailmalla. Ruotsi on tietyllä tapaa kansainvälisempi ja osaa myös markkinoida itseään. ESV osallistuu erilaisiin EU-rahoitteisiin hankkeisiin aktiivisesti ja Ruotsin taloushallinto on kiinnostava tutustumiskohde kaukaisemmillekin valtioille. Näin luodaan positiivista Ruotsi-kuvaa. Tässä suhteessa meillä ollaan vasta lähtökuopissa. Aliarvioimme kansainvälisen yhteistyön merkitystä, valitettavasti.

Keijo Kettunen