Kategoria

talous

talous

Valtiokonttori tarjoaa tukea kustannuslaskennan kehittämiseen

Tiedätkö mitä virastosi eri toiminnot ja kehitysprojektit kokonaisuudessaan maksavat? Seuraatko aktiivisesti kokonaiskustannuksia, vai pelkästään suoria menoja? Ulkopuolisilta toimijoilta ostetun palvelun hinnasta olet varmasti hyvin kartalla. Tiedätkö mikä on projektiin tehdyn sisäisen työn tuntihinta hallinnosta, poissaoloista ja kiinteistöistä aiheutuvat huomattavat yleiskustannukset mukaan lukien? Kustannuslaskennan avulla saadaan vastaukset näihin ja moniin muihin tiedolla johtamisen kysymyksiin. Kustannuslaskennassa kohdistetaan tukitoimintojen kustannukset ajurien – esimerkiksi työajan tai palkkojen – perusteella viraston toiminnoille, suoritteille ja muille seurantakohteille.

Valtion virastot ovat ratkaisseet kustannuslaskentansa monin eri tavoin. Tarpeesta ja resursseista riippuen käytössä voi olla virastolle räätälöity laskenta- ja raportointijärjestelmä, tai laskenta tehdään ”käsin” Excelissä. Jotkut – pääosin budjettirahalla toimivista – virastoista eivät tee kustannuslaskentaa, koska tuloksia ei olla pidetty olennaisina toiminnan johtamisessa. Kustannuslaskennan mahdollistavaa järjestelmää ei ehkä ole hankittu tarpeeseen nähden kalliin hinnan tai rajallisten henkilöresurssien vuoksi.

Olen Valtiokonttorin tehtäväkiertoni aikana tarkastellut usean kustannuslaskelmat ja raportoinnin Excelissä tekevän viraston laskentaperiaatteita. Kokonaan Excelissä tehtävässä laskennassa havaitsin joitakin ongelmia: laskelmat ovat monesti laajoja taulukoita täynnä käsin tehtyjä kaavoja. Poikkeustilanteessa (esim. tuuraukset, henkilövaihdokset) toisen henkilön tekemien laskelmien ”sielunelämää” voi olla vaikea hahmottaa. Projekti- ja suoritekohtaiset kustannustiedot – mikäli näitä on pystytty laskemaan – yhdistetään kirjanpidon tietoihin Excelissä. Kustannustietojen jakaminen tiedon käyttäjille tapahtuu sähköpostin liitteenä.

Tarkasteltujen virastojen kanssa keskustellessa totesimme, että nykyistä kustannuslaskentaa on mahdollista sujuvoittaa ja tehdä vähemmän alttiiksi virheille. Kustannustietojen hyödynnettävyydessä nähtiin paljon parantamisen mahdollisuuksia. Päätimmekin yhdessä Valtiokonttorin ja virastojen kanssa kokeilla voisiko kustannuslaskentaa kehittää nopeasti ja vähäisellä työmäärällä.

Esimerkkikuva vanhan mallisesta Excel-laskennasta. Kuva sisältää vain pienen osan Excel-taulukosta.

Muutoksen tuki

Tehdyissä muutosprojekteissa kävimme yhdessä läpi viraston nykyisen kustannuslaskennan ja korvasimme sen vakiomuotoisen Excel-taulukon ja Kiekun BI-raportoinnin yhdistävällä laskentaratkaisulla. Muutoksen tuloksena toiminnan kokonaiskustannukset ovat nähtävissä seurantakohteittain suoraan Kiekun sisäisen laskennan raporteilla. Ratkaisu on ollut käytössä vuodesta 2015 asti Säteilyturvakeskuksessa ja käyttöönotto on vuoden 2018 aikana tähän mennessä tehty tai tekeillä neljässä virastossa.

Projektissa keskitytään viraston kustannuksien tarkasteluun ja kustannusvyörytyksien tekemiseen vaihe kerrallaan haluttuja ajureita käyttäen (näistä lisää infoa videossa). Laskentalogiikka käydään läpi viraston kustannuslaskentaa sekä menojen ja tulojen käsittelyä tuntevien henkilöiden kanssa. Läpikäynti ja testilaskenta kestää noin 1-4 työpäivää riippuen viraston tavoittelemasta laskennan tarkkuudesta.  Laskentaa tekevien työn helpottamiseksi käyttöönotossa tehdään myös kustannuslaskennan määritysdokumentti, jossa kuvataan eri vaiheissa tarvittavat lähtötiedot ja rajaukset.

  • STUK kohdistaa laskennassaan uudelleen korkoja ja poistoja, jolloin niitä ei tarvitse erikseen seurata Kiekun raportoinnin ulkopuolella. Esimerkiksi tiettyyn tutkimuksen toimintoon liitetyn laitteen poistot kohdistetaan uudelleen ko. toimintoon liittyville projekteille.
  • STUK jaksottaa laskennassa kustannuksia tuleville vuosille. Esimerkiksi tiettyyn toimintaan liittyvä mittava ohjeistyö jaksotetaan seuraaville viidelle vuodelle. Tällöin ohjeistotyön kustannus jakautuu tasaisesti koko sille ajalle, kun ohjeisto on käytössä.

Käyttöönotetun kustannuslaskennan vuosittain vaatima työpanos riippuu viraston tekemien vyörytysten määrästä ja laskentasääntöjen monimutkaisuudesta. STUKin laskenta kestää kaksi työpäivää, ja se tehdään tilinpäätöksen liittyen kerran vuodessa. Suuri osa ajasta menee sellaisten erien käsittelyyn, joilla on sujuvoitettu tilaamista ja ostolaskujen käsittelyä. Laskentaa ei siis yritetä tehdä mahdollisimman nopeassa ajassa, vaan pyritään vastaamaan johtamisen tietotarpeista ja prosessien sujuvoittamisesta syntyviin vaatimuksiin. Näistä asioista olen kirjoittanut aikaisemmin Handi-hankkeen blogissani.

Laskennan kuvaus ja näkymä raporteille

Käyttöönotossa määritellään Valtiokonttorin avulla kustannusvyörytysten vaiheet. Vaiheita on vähintään neljä, viraston tarpeiden mukaan niitä voi olla enemmänkin. STUKissa haluttiin erotella erillisille vyörytystileille poissaolot, kiinteistöt, ICT, virastotason yhteinen hallinto sekä substanssiosastojen tai -yksiköiden oma hallinto. Vyörytetyt kustannukset näkyvät raporteilla valtion yhteisillä kustannuslaskennan tileillä. Käyttöönotto ei edellytä uusia ohjelmistoja tai muutoksia nykyisiin järjestelmiin.

Valtion yhteinen kustannuslaskennan malli

 

Esimerkkikuvasta nähdään, kuinka raportti sisältää kustannuslaskennan vyörytykset. Näin saadaan helposti tieto projektin kokonaiskustannuksista.

 

Kustannusvyörytyksien tekeminen, tietojen vieminen raportointiin sekä raportointinäkymä on esitelty käytännön tasolla alla olevalla videolla:

Muutoksen hyödyt – tietojen käytettävyyden parantuminen

Käyttöönotoissa mukana olleet virastot havaitsivat seuraavanlaisia hyötyä kustannuslaskennan muuttamisesta:

  • Tietojen käytettävyyden parantuminen; johto ja projektipäälliköt näkevät toiminnan kokonaiskustannukset suorien tulojen ja menojen sijaan.
  • Käytetään järjestelmässä näkyviä tuloksia eri tarkoituksiin tehtyjen erillisten laskelmien sijaan. ”Yksi totuus yhdessä paikassa.”
  • Kustannuslaskenta mahdollistaa budjetointi- ja tilaamisen tapojen yksinkertaistamisen.
  • Laskennan virhealttius vähenee ja tulosten luotettavuus paranee.
  • Laskentaprosessin yksinkertaistuminen: vaiheittainen laskenta on helppo ymmärtää ja tehdä. Tämä helpottaa mahdollisten tehtäväjärjestelyjen tekemistä ja osaamisen kehittämistä.
  • Laskenta on dokumentoitu ymmärrettävällä tavalla

Miten meni omasta mielestä?

Kustannuslaskennasta ja sen kehittämisestä on virastolle monia hyötyjä. Johtamisessa käytettävän tiedon laadun paranemisen lisäksi voidaan yksinkertaistaa mm. budjetointiin ja hankintoihin liittyviä toimintatapoja.

Edellä kuvattu kustannuslaskennan malli viraston tarpeisiin räätälöitynä on Valtiokonttorin tuella otettavissa käyttöön vähäisellä työmäärällä. Mikäli virastosi on kiinnostunut ottamaan ratkaisun käyttöön, voit olla yhteydessä Valtiokonttoriin osoitteessa ho.laskentatoimi@valtiokonttori.fi.

Vaikka palaankin pian Säteilyturvakeskukseen, olen mielelläni jatkossakin mukana valtion kustannuslaskennan kehittämiseen liittyvissä keskusteluissa.

henkilöstö talous

Yhdessä olemme vahvoja – laatutyö esillä CAF-tapahtumassa Bulgariassa

kuvistuskuva, palapeli

Osallistuimme CAF-käyttäjien yhteiseurooppalaiseen tapahtumaan huhtikuussa Sofiassa, jossa suomalainen osaaminen oli näyttävästi esillä. Minulla oli ilo johdattaa aktiivista ja osaavaa suomalaisryhmää.

Mikä tapahtuma?

Bulgaria isännöi EU-puheenjohtajana kahdeksatta CAF-käyttäjien yhteiseurooppalaista tapahtumaa Sofiassa. Tapahtuma järjestetään joka toinen vuosi ja siitä vastaavat puheenjohtajamaa ja European Institution of Public Administration. Ohjelmassa oli key note -puheenvuoroja ajankohtaisista julkishallintoa koskevista aiheista ja case-esityksiä erinomaisesta toiminnasta. Osallistujia oli yhteensä noin 160.

Danielle Dotto komissiosta puhui julkishallinnon tulevaisuuden haasteista ja megatrendeistä. Globalisaatio haastaa myös julkishallinnon monellakin tavalla. Tuotetaanko kansalaisille palveluja julkisesti vai yksityisesti, pyritäänkö optimoimaan vai pitäisikö sittenkin olla ketteriä? Väestön ikääntyminen asettaa omat haasteensa ja miten hyödyntää digitalisaatiota ja dataa.

CAF-tapahtuma Bulgariassa huhtikuussa 2018_Bulgaria_kuvaMariaSalenius

CAF-käyttäjät ympäri Eurooppaa tapasivat huhtikuussa toisiaan Bulgarian Sofiassa ja vaihtoivat kokemuksia laatutyöstä. Kuva: Maria Salenius, Kuntaliitto.

Suomalaista osaamista

Suomalaiset antoivat hienon panostuksen tapahtumassa case-esittäjinä, fasilitaattoreina ja aktiivisina osallistujina. Museoviraston Raija Linna esitteli kuvakokoelman kehittämistä asiakaslähtöisemmäksi design sprintin avulla. Palvelumuotoilun avulla tapahtuvaa vankilan kehittäminen herätti mielenkiintoa. Voiko palvelumuotoilua käyttää niinkin erityisen organisaation kehittämiseen. Kyllä voi, vakuuttivat Pauli Nieminen Rikosseuraamuslaitoksesta, Anne Sundqvist Senaatista ja Pasi Kaitila Workspacelta. Esittelin Jaana Ilomäen kanssa Kuopion kaupunkiympäristön CAF-malliin kuuluvaa ulkoista palautteenantoa ja se toimi johdantona mallin yhteiseurooppalaiselle kehittämiselle. Tarja Sarjakoski THL:stä, Janne Hyvärinen Salon kaupungista ja Kiia Kuisma Itä-Uudenmaan poliisilaitokselta fasilitoivat esityksiä ja Maria Salenius Kuntaliitosta poimi hyviä käytäntöjä ja vinkkejä esityksistä.

Tapahtuma tarjosi erinomaisen mahdollisuuden tutustua siihen, mitä ja miten muualla Euroopassa julkishallinnossa tehdään. Uskon, että samalla se oli monellakin tavalla rikastuttava kokemus.

Aila Särmälä
Head of Delegation, Finland

Tutustu mainioon videoon CAF-itsearvioinnista (englanniksi):

 

Tapahtuman esitysten materiaali >

digitalisaatio ilmiöt talous

Alustatalous tuli, kumppanuus meni?

Anssi Vanjoen haastattelu 2.12. Tekniikka & Talous lehdessä sai pohtimaan otsikon asiaa. Siinä sanottiin: kaupat jäävät paikoiksi, joissa tavaroita käydään katsomassa, minkä jälkeen hinta kilpailutetaan. ”Tulossa on jatkuva huutokauppa kaikesta.” Tähän suuntaanhan on menty, mutta onko tämä todella sitä, mitä halutaan? Vai onko kirjoittaja vain taas tippumassa kelkasta?

Lohdullisempaa viestiä kertoi Sinebrychoffin uusi markkinointijohtaja Alexander Sneen haastattelussaan Markkinointi&Mainonta lehdessä 16.12.2016: ”En usko pitcheihin, uskon suhteisiin”. Tässä yhteydessä pitchaus tarkoittaa tekemisen kilpailuttamista.

Näyttää kuitenkin siltä, että ihmiset ovat yhä enemmän ulkoistamassa kaupallisia valintojaan ja muutakin kanssakäymistään erilaisille alustoille eli välittäjille – vai voiko rumimmissa tapauksissa puhua jopa välistävetäjistä? Johtaen siihen, että vastuu tinkimisestä, mahdollisista vääristä päätöksistä, arvovalinnoista jne. on samalla siirretty muualle ja asiaan ei voida enää vaikuttaa, kun se on muiden hallinnassa.

Vielä jokin aika sitten korostettiin, että kaupallisessakin toiminnassa pyritään pitkäaikaisiin kumppanuuksiin ja ne ovat kummallekin osapuolelle kokonaistaloudellisempi ja parempi vaihtoehto kuin keskittyminen jatkuvaan kilpailuttamiseen halvimman spot-hinnan etsimiseksi. Oli sitten kyse yritysten välisestä tai kuluttajan ja yritysten välisestä toiminnasta. Taustalla saattoi olla ajatus lojaalisuudestakin, jota ei välttämättä haluttu tuhota pelkästään keskittymällä siihen, sainko juuri nyt tänään tässä asiassa halvimman hinnan. Jos todellinen kiinnostuksen kohteeni on kuitenkin muualla ja jo muodostuneen kumppanuuden tuoma luottamus ja helppous on tärkeämpää kuin päivän paras tarjous.

Tämä sama malli ja keikkatalouden henki on uinut työyhteisöihinkin. Työantajien ja työntekijöiden välinen lojaalius on uhattuna ja on helpompaa ja nopeampaa, ja nykyisin yhä hyväksyttävämpääkin, vaihtaa tekijät uusiin ja usein nuorempiin kuin jatkuvan oppimisen nimissä investoida siihen, että yhteistyössä nykyiset tekijät siirtyvät uusiin tehtäviin. Jatkuvan oppimisen mahdollistamisesta – ja vaatimisesta – on kuitenkin tulossa välttämättömyys, jos todella haluamme vaikuttaa niihin populistisiin ilmiöihin, jotka olemme riesaksemme saaneet.

En ole tuomitsemassa digitaalisiin alustoihin perustuvaa toiminnan mallia, se on luonut mielenkiintoisia uusia palveluja ja niihin pohjautuvaa lisäarvoa. Mutta kuten kaikkien mallien toteutuksessa, tässäkin pitää olla tarkkana, jotta hyviä periaatteita ei tuhota huonolla toimeenpanolla, jossa keskitytään vain taloudellisiin näkökohtiin.

Martti Kallavuo

digitalisaatio talous

Kylmään veteen vain – ilman kustannuslaskelmia

Olen ollut mukana viime syksynä käynnistyneissä Valtiokonttorin johdolla tehdyissä valtionhallinnon digitalisaatioselvityksissä (”Valmiina digikiriin” jne.). Työn aikana ja sen tuloksille asetettuja tavoitteita pohtiessa mieleen on jonkun kerran tullut se, pystyykö valtionhallinto kuitenkaan siihen ajatusmaailmaan, jota digimuutos todella edellyttää: kokeilemista ja epäonnistumisenkin mahdollisuutta olematta täysin varma, toimitaanko nyt kaikkien säädösten mukaisesti.

Niitä, jotka ovat viime kädessä vastuussa valtionhallinnon rahankäytöstä, varmasti hirvittävät ajatukset siitä, että voidaan epäonnistua ja rahaakin palaa. Verovarojen käyttäjinä olemme joka tapauksessa jatkuvasti suurennuslasin alla; kansalaiset ja media innoissaankin tarttuvat tilaisuuteen, jos jossakin vain voidaan tulkita, että nyt yhteisiä rahoja tuhlataan.

Toisaalta sama tilanne on yrityksissäkin. Niissä ovat omistajien rahat kyseessä, ja he harkintansa mukaan antavat luvan riskienkin ottamiseen. Eivätkö samat periaatteet päde julkishallinnossakin? Jos eduskunta kansalaisten edustajana on hyväksynyt tehtäväksi riskipitoisia investointeja, ja joissakin hankkeissa riskejä pyritään paremmin hallitsemaan ensin kokeilemalla nopeasti ja ketterästi, eikö tämän pitäisi olla järkevin vaihtoehto? Etenkin, kun uusien ja kompleksisten asioiden toteutusta ei vain voida perinteiseen tapaan etukäteen suunnitella ja tulosten syntymistä varmistaa.

Jos näin on, valtionhallinnossakin on todella, eikä vain juhlapuheissa, sallittava se, että uuden kehittämisessä, kun mennään tuntemattomille alueille, joille digitalisaation hyödyntämisessä on usein mentävä, ei voida pyytää ja odottaa heti tarkkaa investointilaskelmaa ja kustannushyötyanalyysiä. Ensin on tutkittava ja yritettävä ymmärtää tekemisen kohdetta ja sen vaikutuksia ja vasta sen jälkeen tehdään päätöksiä siitä, onko asiassa todella järkeä myös kustannusmielessä. Ensin on lähdettävä liikkeelle, ”hypättävä kylmään veteen ja kokeiltava asioita. Jos homma ei toimi, on yritettävä uudelleen. Se on ainoa keino mennä eteenpäin”, kuten Tekesiin siirtynyt Pekka Sivonen äskettäisessä haastattelussaan sanoo. Jos tällaiseen ei olla valmiita, kannattaa valtionhallinnon digihankkeet unohtaa.

Martti Kallavuo

talous

Helppoa kuin heinänteko – valtiontalous, faktaa vai fiktiota?

Valtiontalous ja henkilöstö, toiminnan tavoitteet – mitä me näistä oikeasti tiedämme? Päivittäiset puheet maahanmuutosta, pakolaisista ja valtion henkilöstömäärästä herättävät kysymyksiä. Mistä lisäinfoa, paitsi lukemalla kuumana käyviä keskusteluja ja raflaavia otsikoita? Tietoa on kyllä tarjolla, ihan kaikille, sinulle ja minulle, julkisesti, netistä noukittavaksi, luettavaksi tai imuroitavaksi hyötykäyttöön. Netra on julkinen palvelu, josta edellä mainitut jutut löytyvät. Tietoa on, jos ei ihan reaaliaikaista, niin ainakin ajankohtaista. Netra tarjoaa käyttöömme valtion talous-, henkilöstö ja tuloksellisuustietoja sekä tietoja valtion organisaatiorakenteesta ja ministeriöiden ja virastojen suunnittelun ja seurannan asiakirjoista, eli siitä, mitä valtiontalous pitää sisällään.

Riihestä ruuheen ja keltainen kirja

Miten tiedot sitten kertyvät Netraan? Mistä ne ovat peräisin?

Valtionvarainministeriössä (VM) valmistellaan valtion talousarvio ”budjetti”. Koko vuosi siihen menee, ennen kuin kaikki on valmista raportoitavaksi asti. Ministeriöt toimittavat ehdotuksensa ”kehysehdotukset” VM:öön alkuvuodesta. Tämä on juuri sitä talouden ja toiminnan suunnittelua, jonka avulla ministeriöt omaa toimintaansa fokusoivat tulevien vuosien aikana saadakseen toimintaansa vaikuttavuutta ja tuloksellisuutta.

Ministeriöiden ehdotuksista tehdään kokooma, jonka maamme hallitus hyväksyy osaksi julkisen talouden eli tämän isomman kuvan suunnitelmaa. Julkisen talouden suunnitelma kattaa niin valtion- kuin kuntataloudenkin, mutta myös työeläkelaitokset ja sosiaaliturvarahastot. Em. huomioiden ministeriöt jatkojalostavat suunnitelmansa omien hallinnonalojensa talousarvioehdotuksiksi. Lopulta VM kokoaa ehdotuksista valtion talousarvioesityksen.

Valtion talousarvioesitys

Budjetti 2016

Tätä esitystä sitten puidaan kesäkuumilla riihessä ”budjettiriihessä”. Riihessä aikoinaan puitiin viljaa. Ajat muuttuvat, nyt puidaan raha-asioita ja välillä ehkä jalkaakin polkemalla irrotetaan jyvät akanoista eli ratkaistaan ja lopulta sovitaan erimielisyydet rahojen kohdennuksista ja mitoituksista. Hikistä hommaa, luulisin.

Talousarvioesitys annetaan eduskunnan käsiteltäväksi heti syysistuntokauden alkumetreillä. Onko kukaan oikeasti lukenut koko teosta lävitse? On on, muistaakseni kyseessä oli Hesarin toimittaja. Omat lukukokemukseni ovat rajatumpia ja specifejä.

Talousarvioesityksen käsittely vie oman aikansa, mutta lopulta eduskunta hyväksyy sen täysistunnossaan joulun alla. Tässä vaiheessa pallo siirtyy Valtiokonttorille. Meillä laaditaan talousarvion tilijaottelu ”TATI”. Kyllä, valtiolla työskennellään joulun välipäivätkin.

Tulot ja menot eli tuloarviot ja määrärahat eritellään tilijaotteluun. Rahat jaetaan osastoihin (tulopuoli) ja pääluokkiin (määrärahat/menot), lukuihin ja momentteihin ja ties kuinka monelle talousarviokirjanpidon tilille. Jokaiselle kirjaustasolle eli sille tasolle, jolla rahaa käytetään, merkitään omistaja (kirjanpitoyksikkökoodi). Tässä on pohja, mistä on hyvä aloittaa uuden vuoden rahan käyttö tai keruu, miten vaan, virastoissa.

Vuoden ensimmäinen TATI on saatavissa Valtiokonttorin kotisivuilta, mutta myös Netrasta. Tämä vuoden ensimmäinen tilijaottelu, joka siis vastaa hyväksyttyä talousarviota, kulkee Netra-raportoinnissa nimellä ”alkuperäinen talousarvio”. Eduskunta voi muuttaa tätä ”alkuperäistä talousarviota” lisätalousarviolla ”LTA”. Näitä lisätalousarvioita laaditaankin vuoden aikana useampia, aina tarpeen mukaan. Lisätalousarviot päivitetään myös Netraan. Alkuperäinen talousarvio ja vuoden aikana tulleet lisätalousarviot muodostavat yhdessä voimassa olevan talousarvion. Sinällään jo mielenkiintoista tietoa paljonko millekin pääluokalle on budjetoitu ja mihin tarkoitukseen. Tähän surffailuun on helppoa hukkua ja unohtua.

Päivät, viikot ja kuukaudetkin kuluvat vauhdikkaasti. Ja vuoden alun budjettitiedot ”vanhenevat” samassa tahdissa. Rahaa kuluu ja sitä kerrytetään. Niinpä Netraan päivitetäänkin kuukausittain kirjanpitoyksiköiden ja talousarvion ulkopuolisten rahastojen taloustiedot sekä tulosohjattujen virastojen henkilöstötiedot.

Rahaa on mutta kuka sen käyttää?

No mitä muuta siellä Netrassa sitten on? Valtiontalous, joo joo, mutta mitä muuta?

Kukapa ei olisi lukenut valtamedioista valtion rahankäytöstä, käytön kohteista ja tavoista. Välillä syytetään tuhlailevaisuudesta, välillä tiukkapipoisuudesta. Onko väitteillä todellisuuspohjaa? Mihin ne perustuvat ja onko takana faktaa?

Otetaanpa tähän päivänpolttava esimerkki. Pakolaiset, maahanmuuttajat, pakolaiskeskukset jne. Näihin aihealueisiin panostetun ja käytetyn rahan määrä on osittain mahdollista löytää Netrasta. Osittain siksi, että raportoimme vain valtion rahankäyttöä, monet toimijat siis jäävät tämän raportoinnin ulkopuolelle.

Maahanmuutto ja pakolaiskustannukset

Pakolais- ja maahanmuuttoasioiden hoito kuuluu Suomessa sisäministeriön hallinnonalalle. Valtion organisaatiorakenne on vallan moninainen ja vaikeakin hahmottaa, mutta tähänkin löytyy apuja Netrasta. Tarkempi perehtyminen pääluokan 26 Sisäministeriön hallinnonala toimintaan voisi tuottaa vaikka tällaisen taulukon aiheesta (yllä).

Case in real life

Edellinen esimerkki käsitteli raha-asioita, mutta löytyyhän Netrasta muutakin.

Valtion henkilöstö 2009-2015

Valtion henkilöstö 2009-2015

Jouduin tahtomattani tai ehkä vähän tahtoenkin viime syksynä mukaan keskusteluun, joka virisi naapurimaamme Viron aikeista antaa potkut sadoille virkamiehilleen. Keskustelun pohjana pyöri nettijulkaisu, jossa raflaavasti hehkutettiin: ”Valtiolle tarpeelliset saavat jäädä”.

Tietenkin ensimmäinen ajatus oli, että olisinkohan minä tarpeellinen valtiolle? No, sen saisivat muut päättää, eikä asia edes kuulu tähän juttuun. Artikkelista kehkeytyi vallan vilkas keskustelu. Osa oli sitä mieltä, että onpas suuri määrä virkamiehiä ja osa taas sitä mieltä, että mitä väliä. Lisäpointtina heräteltiin ajatusta, että meillä ainakin vanhat virkamiehet vuosimallia x tai y joutaisivat tarkemman syynin kohteeksi. Ja eikun ulos vaan, jos vielä vanhoilla pahnoilla lekottelevat ja tehottomina vapaamatkustajina uskaltavat kuluttaa arvokkaita budjettivaroja.

Virkamies-minä alkoi nostaa päätään ja oli pakko lohkaista, että onkohan niitä vapaamatkustajavirkoja oikeasti enää kovinkaan paljon, että kyllä valtiosektorilla työskentelevien määrä on viimesinä vuosina vähentynyt. Tähän tietysti heitin faktaa kehiin valtion henkilöstömäärän kehityksestä. No tässä vaiheessa mukaan vedettiin yksityisyrittäjät ja kapuloita rattaisiin heittävät virkamiehet. Että niitä ainakin olisi jossain virastossa aivan liikaa. Ei voi mitään, taas faktaa kehiin. Kovasti oli porukat siinäkin virastossa vähentyneet vuosien saatossa, jopa ihan nelinumeroisella luvulla.

Keskustelu hiipui, mutta perään kyllä huudeltiin, että onko toi oikeasti faktaa? On on! Näytäkö mullekin? Tottakai – helppoa kuin heinänteko!

Netran ihmeelliseen maailmaan

Kysy Netrasta

Anne Melanen