Kategoria

kansalaisille

digitalisaatio ilmiöt kansalaisille

Kohti sprinttiä – ja heti olympiakisojen jälkeen!

Perinteinen tai luistelu

Aikalisä!-toimintamalli on tarjonnut tukitoimia nuorten miesten syrjäytymiskehityksen ehkäisemiseksi jo yli kymmenen vuotta. Toimintamalli mahdollistaa aktiivisen tuen tarjoamisen nuorille miehille kutsunnoissa ja varusmies- tai siviilipalveluksen keskeytyessä. Nyt on edessä sprintti eteenpäin.

Kokeilemme verkostossa, jossa Valtiokonttori on mukana, miten perinteinen Aikalisä-toiminta laajentuisi digitaaliseksi palveluksi, jota hyödyntäisivät asevelvollisuusikäiset sekä näiden nuorten kanssa toimivat asiantuntijat ja palvelutuottajat.

Palvelu voi antaa tietoa asevelvolliselle kuinka optimoida asevelvollisuuden hyödyt luistavassa urasuunnittelussa tai tukea asevelvollisen keskeyttäessä palveluksen esimerkiksi tapaturman takia.

Mukana kehittelyssä ovat mm. puolustusvoimat, siviilipalveluskeskus, KELA, TEM, Opetushallitus, PLM, OKM, Valtiokonttori ja VRK. Toimijoita on tullut lisää sanan kiirittyä verkostoissa.

Äkkilähtö

Lähdimme äkkilähdöllä valtiovarainministeriön lanseeraamaan kokeilukiihdyttämöön mukaan. Kokeilukiihdyttämö on yksi uusista formaateista, joilla rakennetaan valtion hallintoon yhteisöllisyyttä ja keskinäistä sparrailuverkostoa uudella tavalla tekemisen ympärille – asenteella ”töissä valtiolla, kansalaisten parhaaksi”.

Onnistuimme kiihdyttämössä rajaamaan palvelua, täsmentämään tavoitteita ja jäsentämään seuraavaa vaihetta. Seuraavaksi osallistumme Desing Sprint –viikkoon, jossa keskitytään idean syväluotaukseen, kohderyhmän ja sisällön tarkentamiseen ja vahvistamaan yhteistä ymmärrystä digipalvelusta.

Sprintissä tavoitteemme on saada valmiiksi testattavissa oleva digitaalinen aikalisä-prototyyppi. Sprintti on meneillään viikolla 10.

Sprintti virkakoneiston matkana

Aikaisemmin hiihto oli vahvasti ainoastaan kestävyyspainotteinen laji, mutta on nykyään monipuolistunut siltäkin osin kun keksittiin sprinttihiihto. Hiihtäjältä vaaditaan yhä enemmän anaerobisia ominaisuuksia, hyvää hermolihasjärjestelmän toimintaa ja voimaominaisuuksia. Hiihdon puolella samat hiihtäjät pärjäävät kuitenkin sekä 15 km hiihdossa että 2 km sprinttihiihdossa.

Ehkäpä me virkamiehetkin omaamme kestävyyden lisäksi ketteryyttä. Sitä testataan sprintissä. Design Sprint on Googlen kehittämä menetelmä liiketoiminnan ongelmien ratkaisemiseksi, uusien tuotteiden luomiseksi tai nykyisten parantamiseksi. Siinä tavoitellaan kuukausien työn tiivistämistä muutamaan päivään.

Aikalisä ja maali

Erinomaiseen asiakaskokemukseen ei riitä pelkästään hyvä korvauspalvelu vaan lisäksi tarvitaan yhteistyötä yhteiskunnan muiden toimijoiden kanssa. Asevelvollisen turvaverkko eli digitaalinen aikalisä on tulevaisuudessa palvelu, johon kuuluu itsepalvelun lisäksi puhelinpalvelu, chat ja henkilökohtainen ohjaaminen esimerkiksi uudelleenkoulutukseen, palvelualustana Suomi.fi. Tai ainakin mallia kannattaa kokeilla. Kokeilussa sallitaan myös epäonnistuminen.

Kokeilussa suunnitellaan, jalkaudutaan, kuullaan, havainnoidaan ja kokeillaan. Yhteistyössä maaliin asti. Maali on palvelun prototyyppi mitä testataan nuorilla sekä nuorten parissa työskentelevillä sosiaalikuraattoreilla ja nuorisotyön ohjaajilla jo maaliskuussa. Valmis palvelu vuoden 2018 aikana.

Lue lisää perinteisestä Aikalisästä >

Ismo Tikka

ilmiöt kansalaisille

Se siitä! Maija vilkuttaa

Korvausratkaisija Maija Nygård

Tulin sotainvalidien palvelukseen aprillipäivänä 32 vuotta sitten. Silloin sodissamme vammautuneiden asioita hoidettiin Tapaturmavirastossa. Se yhdistettiin Valtiokonttorin kanssa vuonna 1996. Työurani oli kuitenkin alkanut jo aiemmin Elannossa ja vanhempieni pienessä teollisuuslaitoksessa.

Kaikki nämä vuosikymmenet olen tullut tyytyväisenä työhön. Olen tehnyt kaikkea mahdollista mikä sotainvalidien ja sotaveteraanienkin asioiden hoitoon on kuulunut. Olen aina halunnut oppia uutta ja tehdä täysiä työpäiviä. Jos en ole tiennyt vastauksia kysymyksiin, olen ottanut selvää. Jos olen saanut ”omat” työt valmiiksi kesken päivän, olen tarjoutunut auttamaan muita. Siinä sitä oppii yhtä ja toista, syventää osaamistaan.

Sotainvalidien kanssa on tultu tutuiksi

Työhöni on kuulunut paljon puhelintyötä niin invalidien ja heidän omaistensa kanssa kuin sotainvalidien kuntoutuslaitosten palveluneuvojienkin kanssa. Puheluita tulee edelleen 20-30 joka päivä, kysyttävää riittää. Varsinkin vuoden vaihteet ovat todella kiireisiä. Monista asiakkaista on tullut tuttuja vuosien varrella, mutta erityisesti palveluneuvojat ovat käyneet läheisiksi työkavereiksi. Omalla myönteisellä asenteella on asiat saatu hoidetuksi vaikeissakin tapauksissa.

Sillä sotainvalidien osa tässä vaikein on. Alkuun oli todella surullista, kun tuli kuolinviestejä nuoristakin invalideista. Nyt, kun tätä työtä on tullut tehdyksi yli kolmekymmentä vuotta ja kun invalideja on jäljellä vajaa 1500 ja heidän keski-ikänsä on melkein 95 vuotta, ei kuolinviesti enää yllätä, ei ole yllättänyt pitkään aikaan. En kanna työasioita mielessä vapaa-ajalle eivätkä ne tule uniin. Kuolema on osa elämää ja kohtaa meistä jokaisen. Tässä työssä kohtaamisia tulee vaan useammin.

Varamummoilua ja vapaaehtoistyötä

Lähden hyvillä mielin eläkkeelle. Ensin mieheni kanssa tyhjennetään kaapeista turhat rojut kierrätykseen, sitten lomaillaan olympiakisastudiossa pari viikkoa. Ajattelen kouluttautua SPR:n vapaaehtoistyöhön ja jatkan poikani kaverien lasten varamummona. Siskoni asuvat lähellä, heitä tulen tapaamaan entistä enemmän. Ja ”ulkoilutan” miestäni kuten ennenkin, nyt vaan useammin. Tosin vauhdikkaammat kävelyt teen itsekseni.

Olen myös luvannut, että minua voi käyttää seniorina töissä. Monet erikoisemmat sotainvalideihin liittyvät asiat tulevat enää niin harvoin esiin, että en ole ehkä muistanut opastaa asiaa työkavereille. Minulle voi aina soittaa, uskon etten unohda kaikkea heti. Sitä paitsi: toivon pääseväni kesälomittajaksi Valtiokonttoriin vielä ensi kesänä!

Hymyillen töihin!

Juureni ovat Karjalassa, olen evakkojen jälkeläinen, ja olen kasvanut Turun ja Haminan seuduilla. Olen varmaan saanut perintönä hyväntuulisuuden ja sovittelevan luonteen laadun. Omalla asenteella on paljon merkitystä. Sillä voi luoda hyvää henkeä ympärilleen ja on totta, kun sanotaan että metsä vastaa samalla lailla kuin sinne huudetaan. Työyhteisönä Valtiokonttori on ollut mielestäni hyvä, joka puolella taloa olen kohdannut ystävällistä kohtelua. Jokaiselle, itsellenikin, tulee kuitenkin hetkiä, jolloin on tarpeen tullen pitänyt katsoa peiliin ja joskus olen pyytänyt muitakin niin tekemään.

Työkavereilleni jätän sellaiset terveiset että pitäkää lippu korkealla ja tulkaa hymyillen töihin!

Maija Nygård

PS. Maijan viimeistä työviikkoa voit seurata Valtiokonttorin Instagram-tilillä tunnisteilla #valtiokonttorilaiset #viikonkasvo

ilmiöt kansalaisille

Sotilaan turvaverkko tiivistyy

Vuodenvaihteessa ”sotilaan turvaverkko” parantui uuden lainsäädännön myötä. Asepalveluksessa ja kriisinhallintatehtävissä vahingoittuneiden henkilöiden tapaturma- ja palvelussairauskorvaukset alettiin käsitellä erillisten lakien mukaan kun vahinko on sattunut 1.1.2017 tai sen jälkeen. Uudessa lainsäädännössä otetaan huomioon ne erityiset olosuhteet, jotka vallitsevat kriisinhallintatehtävissä.

Vuodesta 2013 Sotilastapaturma-asian neuvottelukunnassa, jossa on edustettuina Valtiokonttori, Puolustusvoimat, puolustusministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, ulkoministeriö, sisäministeriö ja HYKS, on valmisteltu lakiehdotusta, joka ottaisi huomioon entistä paremmin ne olosuhteet, jotka vallitsevat nykyisin kriisinhallinta- ja siviilikriisinhallintatehtävissä. Lainsäädäntötarpeen sisällön määrittämisessä on kuultu eri osapuolia ja etujärjestöjä sekä tutustuttu kriisinhallinnan uusiin vaativiin olosuhteisiin paikan päällä.

Rauhanturvaoperaatioiden olosuhdemuutos

Rauhanturvaoperaatioiden olosuhteiden muututtua entistä sodankaltaisemmiksi ja kansainvälisen siviilikriisihallinnan noustua tärkeään asemaan, näissä tehtävissä sattuneiden vammojen korvaukset suoritetaan jatkossa erillisen lain perusteella. Tapaturman ja palvelussairauden määritelmät täsmentyvät. Etuudet määräytyvät työtapaturma- ja ammattitautilain mukaan, mutta korvausharkinnassa otetaan huomioon palveluksen tai kriisihallintatehtävien erityiset olosuhteet, jotka lisäävät sairastumisen tai vammautumisen riskiä.

Uusien lakien perusteella suoritetaan korvauksia paitsi tapaturmien myös palvelussairauksien eli palvelukseen syy-yhteydessä olevien sairauksien perusteella entistä lievemmin perustein. Tällä edesautetaan tarpeellisen hoidon ja kuntoutuksen toteutumista palvelun keskeydyttyä sekä nopeutetaan työhön tai opiskeluihin palaamista. Entistä useammin korvausta voidaan määräaikaisesti suorittaa myös palveluksen pahennettua aiempaa vikaa, vammaa tai sairautta.

Huolenpitoa

Keskeinen osa turvallisuuden tunnetta on tietoisuus avun saamisesta tarvittaessa. Nopea oikea-aikainen palvelu edellyttää kaikkien osapuolien saumatonta yhteistyötä. Tässä tavoitteessa on jo nyt saavutettu hyviä tuloksia yhteisin ponnistuksin Puolustusvoimien, HYKS:n ja Valtiokonttorin kesken. Vahinkojen käsittelyajat sotilastapaturmissa on saatu kolmen viikon tuntumaan ja muutoksenhakuelimissä hyväksytyt muutokset ovat vakuutusalan alhaisimmat. Tähän on päästy hyvällä yhteistyöllä eri toimijoiden kanssa, oikealla tiedottamisella ja vahinkojen nopealla haltuunotolla. Palvelumme on rakennettu asiakasryhmäkohtaisesti, jolloin oikea tieto on kohdennettavissa ja oikea-aikaista.

Kriisinhallintatehtäviin osallistuneella on palveluksen päätyttyä oikeus psyykkisen tuen tai hoidon aiheuttamien kustannusten korvaukseen kuntoutuksena yhden vuoden ajan, kun tuen tarpeella on todennäköinen syy-yhteys palvelukseen tai tehtävään. Oikeus psyykkisen tuen korvaukseen koskee kaikkia kriisinhallintatehtävissä kautta aikojen palvelleita.

Varusmiehiä koskevan sotilastapaturmalain säännöksissä tapaturman tai palveluksen aiheuttama muun vian, vamman tai sairauden vähäisempikin paheneminen oikeuttaa korvaukseen. Pidempiaikaisen ansionmenetyskorvauksen tasoa korotettiin; kun korvauksen perusteena oleva vuosityöansio on eläkevaiheessa vähintään työtapaturma- ja ammattitautilain mukainen, vähimmäisvuosityöansio maksetaan kolminkertaisena.

Tiivistynyt sotilaan turvaverkko

Puolustusvoimien palvelusturvallisuusohjelma ja toimiva vakuutusturva muodostavat riskienhallintapyramidin, jossa palvelusturvallisuusohjelmalla poistetaan uhkia ja vaaroja ennakoivasti keräämällä ja analysoimalla ”läheltä-piti”-tilanteita.  Palvelusturvallisuusohjelma on esimerkillinen toimintamalli toteutettavaksi missä tahansa turvallisuuspainotteisessa työympäristössä.

Uudella laajemmalla vakuutuksellisella turvalla voidaan tuoda lisäturvaa tilanteisiin jotka sotilas kaikista ennakoinneista huolimatta kohtaa. Mikään vakuutuksellinen turva ei poista tapahtunutta vahinkoa, mutta sen on mahdollista auttaa vahingosta selviytymisessä.

Jyri Tapper

kansalaisille

Varusmies asiakkaana – mitä se tarkoittaa?

Asevelvolliset käyttävät vuoden nuoruudestaan yhteiskunnan hyväksi. Takavuosina varusmiespalvelus nähtiin pakollisena pahana: ”pulinat pois – intissä tehdään pojista miehiä”. Varusmiehellä oli oikeuksien sijaan vain velvoitteita. Nykyään nuorella on kuitenkin erilaisia vaihtoehtoja asepalveluksen suorittamiseksi. Varusmiehet ovat tietoisia oikeuksistaan eivätkä vain velvollisuuksistaan. Varusmiesliitto on tehnyt hyvää työtä varusmiesten edunvalvojana.

Varusmiespalvelu elämänvaiheena

Asevelvollisuuden suorittamiseen liittyy paljon oppimista, uusia kavereita ja useille myös askelia aikuistumiseen. Haasteitakin kuitenkin piisaa. Palveluksen vuoksi voi joutua muuttamaan vieraalle paikkakunnalle, joskus jopa toiselle puolelle maata. Palveluksen aikana voi tulla rahahuolia, siviilielämän ja palvelusajan yhteen sovittelua sekä muutoksia ystävyyssuhteisiin. Palvelusaikana voi myös esimerkiksi loukkaantumisen vuoksi syntyä terveysmurheita.

nuori-mies

Esimerkki varusmiehestä

Tavoitteena erinomainen asiakaskokemus

Puolustusvoimat vastaa palvelusaikana sattuneen tapaturman hoitamisesta ja korvauksista. Palvelun päättyessä tai keskeytyessä Valtiokonttori on korvausvastuussa, mikäli tapaturmasta aiheutuu vaivaa tai kuluja. Vastuunjako voi kuulostaa konstikkaalta, mutta järjestely toimii hyvin Valtiokonttorin ja Puolustusvoimien välillä. Tapaturman sattuessa on kuitenkin oleellista että vahingoittunutta asevelvollista hoidetaan mahdollisimman hyvin, tuottaisivat palvelut sitten Valtiokonttori tai Puolustusvoimat.

Uskon, että Valtiokonttori voi olla asevelvolliselle etäinen ja vaikeasti lähestyttävä laitos. Tämän vuoksi Valtiokonttori on tehnyt parhaansa, että asepalveluksessa vahingoittuneen henkilön korvauksen käsittely hoituisi nopeasti, vaivattomasti ja ymmärrettävästi.

korvaustoiminta-asiakkaan-silmin

Korvaustoiminta asiakkaan silmin

Entä vakavammat vahingot?

Valtiokonttori saa vuosittain noin 1500 sotilastapaturmailmoitusta. Suurin osa vammoista on niin sanottuja ”urheilutyyppisiä” vammoja. Osa vahingoista on kuitenkin vakavampia. Vakavia vahinkoja voi sattua arkisissakin tilanteissa: esimerkiksi polvivamma maastoharjoituksessa voi äityä pitkäkestoiseksi ja hankalaksi korvata.

Oheisessa kuvassa on kuvattu asepalveluksessa loukkaantuneen korvausprosessi. Kuvan tapauksessa aluksi melko harmiton polvivamma osoittautuu myöhemmin vakavaksi vahingoksi. Korvausprosessin lopputulemana varusmies kuntoutettiin onnistuneesti uuteen ammattiin.

korvausprosessi

Korvausprosessi

Mistä erinomainen asiakaskokemus muodostuu?

Erinomainen asiakaskokemus koostuu ymmärtääkseni kolmesta keskeisestä osa-alueesta. Ensinnäkin palvelun tulee olla teknisesti sujuvaa: nopeaa, ymmärrettävää ja toimia varusmiehen valitseman viestimen välityksellä.

Toiseksi: korvauspalvelusta tulee jäädä hyvä mieli. Palvelun tulee olla paitsi asiantuntevaa, myös helposti lähestyttävää ja ymmärtää varusmiehen kokemusmaailmaa. Varusmiehet ovat usein myös aikuisiän alkutaipaleella. Sen vuoksi neuvontaa olisi hyvä antaa aloitteellisesti, siitä huolimatta että vaarana olisi vaikuttaa holhoavalta.

Kolmanneksi: varusmiehille ei voida tuottaa erinomaista asiakaskokemusta, mikäli asiakaspalvelijat ovat nyreillä mielin. Oli kyse sitten korvausratkaisijasta, vakuutuslääkäristä, ICT-kehittäjästä, tai viestinnän ammattilaisesta, tulee yhteistyön pelata ja palvelussa tavoitella erinomaista lopputulosta. Nämä kolme palikkaa ovat Valtiokonttorilla hyvin hallinnassa tavoiteltaessa erinomaista asiakaskokemusta. Tätä tukee esimerkiksi jatkuvasti käynnissä oleva asiakaskokemuksen mittaaminen. Varusmiehet ovat antaneet hyvää, jopa erinomaisesti palautetta – mobiilisti, niin kuin asiaan nykyään kuuluukin.

Ismo Tikka

digitalisaatio ilmiöt kansalaisille

Älä pelkää: digi muuttaa vain työsi, ajankäyttösi ja sinut

”Tieto- ja viestintätekniikka muuttaa talouden ja yhteiskunnan rakenteita yhtä dramaattisesti ja peruuttamattomasti kuin höyrykone 1800-luvun alussa, kun teollinen yhteiskunta syrjäytti maatalousyhteiskunnan Kyse ei ollut vain maatyöläisten muutosta tehdaskaupunkeihin, vaan samalla muuttuivat mm. koulu, liikenne, politiikka ja perhe.” (Jyrki Kasvin blogi 1.4.2015)

Olen kivenkova humanisti digimurroksen keskellä. Koulutukseni on uskontojen ja kulttuurien tutkimusta ja ryhmien dynamiikkaa, elämäntyylini pehmomiesmäinen. Perinteisten kaavojen mukaan minun pitäisi porkkanaa pureskellessani olla näreissäni ja varttipaniikissa siitä, että olen päätynyt töihin, joissa digitalisoidaan Suomea, mutta enpä ole. Olen jopa edistänyt tähän suuntaan kulkemista ihan vapaaehtoisesti sen verran, mitä yksi valtion rividuunari voi tehdä.

Tietokonekammoinen joutui digikoukkuun

Olin paljon nuorempana tietokonekammoinen (nykyisin kai sanottaisiin ICT-rajoitteinen), mutta 90-luvun puolen välin paikkeilla pääsin sattumalta tekemisiin nuoruuttaan elävän internetin kanssa. Huomasin nopeasti, että webin tekninen puoli oli minulle toissijainen verrattuna siihen, miten ja millaista tietoa pystyin etsimään ja käyttämään, ja vain sekunneissa. Syntymäutelias ihminen oli saman tien digikoukussa, mutta ei teknologian vaan sen tuomien humanististen mahdollisuuksien, tietojeni laajentamisen ja syventämisen ja ajan tasalla pysymisen, takia.

Etätyö by www.savagechickens.com

Etätyö by www.savagechickens.com

Noista päivistä on nyt 20 vuotta. Keväällä 2016 ostan lippuni verkossa, tilaan poikani synttärilahjan Britanniasta kännykällä, navigoin vieraassa kaupungissa vuorovaikutteisella kartalla ja nautin musiikkista, elokuvista ja kirjoista langattomilla laitteilla, joilla pääsen kiinni lähes kaikkeen mitä luova ihminen on tuottanut. Eikä minun tarvitse lähteä työpaikalle tehdäkseni työtä – toissapäivänä edistin digitalisaatiota neljässä eri tilassa, joista yksikään ei kuulunut Valtiokonttorille. Tätä kirjoitan työnantajan läppärillä keittiössäni, lieden ja hedelmäkulhon välissä.

SuurDigiMogulin mahtikäsky vai heijastus meistä itsestämme?

Muutos on ollut valtava, ja se on teknologian mahdollistama, mutta sen vaikutukset eivät välttämättä tunnu elämän ”teknistymisenä” – ei kukaan ajattele että ”oho millaiset komponentit!” tsekatessaan sääennustetta mobiilista – eivätkä ne rajoitu tekniikkaan. Tämä muutos ei olisi mahdollinen ilman ihmisiä ja heidän työtään. iPhonea, joka parhaillaan soittaa minulle taustamusaa, ei olisi syntynyt ilman sellaisia yhteistyötapoja ja hyvin erilaisten osaamisen kohtaamisia, joita ei ollut olemassakaan vielä 80-90-lukujen taitteessa.

Digitalisaatio vaikuttaa yhtä syvästi kuin muutos agraarista urbaaniin sata vuotta sitten. Kun ymmärrämme tämän, ymmärrämme vähän muutakin. Mikään yksi viranomainen tai mahtivoima ei aikanaan määrännyt kaupunkeja ja niiden asukkaita ja kulttuureja tietynlaisiksi, eikä nyt ole mitään yhtä SuurDigiMogulia, joka diktatorisesti pakottaisi uudet työt juuri tietynlaisiksi tai meidät kansalaisina taipumaan yhteen digimuottiin. Kaupungeissa opittiin aika pian elämään yhdessä monin eri tavoin. Digityön ja -elämän maailmassa tulee käymään samoin.

Työt muuttuvat kyllä, se on väistämätöntä. Eirassa ei enää niitetä heinää eikä Kallaveden rannoilla kalastus ole valtaelinkeino. Mutta voimme itse työyhteisöissämme vaikuttaa siihen, miten toimimme ja miten työmme järjestämme, kun sekä työkalut, prosessit että asiointitapahtumat toteutuvat digitaalisella areenalla. Toisin kuin yhteen asiaan soveltuvat wanhan ajan standardoidut työvälineet (think reikäkortti!), uudet digiympäristöt rakentuvat ”palikoista” joita voidaan kehittää ja soveltaa yhdessä ja erikseen auttamaan niin meitä kuin asiakkaitamme.

On omasta toiminnastamme kiinni, osaammeko työyhteisöinä hyödyntää näitä mahdollisuuksia. Ja sitä eivät tee puolestamme koneet, vaan me itse. Humanistiset peruskysymykset kuten ”miksi?”, ”kenen säännöillä?”, ”kenen hyödyksi?” ja ”kenen kanssa?” ovat väistämättä pöydällä, kun työmme ja sen prosessit digitalisoituvat. Vasta, kun näihin kysymyksiin on rehellisesti vastattu, voimme ymmärtää, miten kehitämme toimintatapamme sellaisiksi, että työskentelemme digitaalisessa ympäristössä luontevasti, joustavasti ja ilman digikauhua. Kun se digi on lopulta vain heijastus meistä itsestämme, eikä siinä ole mitään pelättävää. Eihän?

Marko Latvanen