Kategoria

ilmiöt

digitalisaatio ilmiöt

Myisitkö oman äitisi? Rosvojen robotti kyllä ostaisi

Viime aikoina moni on jakanut äitinsä tyttönimeä ja paria muutakin tietoa some-tutuilleen. Ties vaikka löytäisin uusia sukulaisia… No, melkein voisin sanoa, että joku löytää jotakin, mutta se ei välttämättä ole sinä tai minä. Tieto sukunimestä ei vielä takaa sukulaisuutta kenenkään kanssa. Mutta saatoit kyselyyn vastatessasi antaa yhden sellaisen tiedon, jota käytetään turvasanana monissa verkkopalveluissa. Vaikka olisit saanut linkin kyselyyn kaveriltasi Facebookissa, niin se ei automaattisesti tarkoita, että kyselyn alkuperä olisi turvallinen tai harmiton. Kautta historian kaikenlaiset pahantekijät ovat onnistuneet kukoistamaan ihmisten naiiviuden takia. Kun teknologia kehittyy, niin valitettavasti rosvojen oveluuskin kehittyy. Myös meidän varovaisuuden pitäisi kehittyä samassa tahdissa.

Ajatus siitä, että voit löytää uutta sukua netin kautta on kieltämättä hauska. Onhan moni aiemmin matkustanut jopa Utahiin asti etsiäkseen sukujuuriaan. Nyt saman tiedon voi saada nostamatta takapuoltaan kotisohvalta. Kuinka hyvin olet tietoinen, että mihin kaikkeen antamiasi tietoja sitten loppupeleissä käytetään? Sallivatko palvelun käyttöehdot nyt tai tulevaisuudessa tietojesi myynnin tai jakamisen joillekin kolmansille osapuolille kysymättä sinulta mitään? Kysyitkö muuten sukulaisiltasi luvan ennen kuin annoit heidän tietonsa sinne pilven reunalle? Näissä kansainvälisissä palveluissa saattaa olla satojen sivujen monimutkaisia englannin kielisiä sepustuksia rekisterien käytöstä, mutta harva meistä oikeasti ymmärtää mitä ne oikeasti tarkoittavat. Palvelu voi olla vielä tällä hetkellä laillinen ja toimia odotusten mukaisesti, mutta mikä mahtaa olla tilanne vaikkapa ensi vuonna tai viiden vuoden päästä.

Rikos saattaa tulla vasta vuosien päästä

Näissä harmittoman oloisissa Mikä maa tai puu olet –tyyppisissä kyselyissä, äitien tyttönimien listaamisissa ja vastaavissa voi olla kysymys myös siitä, että sinun antamiasi tietoja yhdistetään muuta kautta sinusta saataviin tietoihin ja sen perusteella pystytään jo tekemään kaikenlaisia asioita. Lisäksi tämä kaikki voidaan tehdä huomaamattomasti robotiikan avulla. Nämä meille yksittäisiltä ja toisistaan riippumattoman oloisilta vaikuttavat tietojen kyselyt ja kenties humoristisetkin jutut voivat olla jollekin toiselle osa petoksen palapeliä, jota hän tai he ovat jo rakentaneet myös muista lähteistä saatavien tietojen avulla. Meillä ei ole tällä hetkellä mitään hajua, mihin näitä tietoja yhdistettynä esimerkiksi muuhun somesta saatavaan tietoon käytetään. Rikokset voivat myös vasta odottaa syntymistään. Joskus jopa rosvotkin ovat yllättävän kärsivällisiä. Vaikka tekisi mieli ajatella, että mitä sitten, niin identiteetin varastamisesta voi syntyä pahimmillaan vuosien riesa. Korjaaminen maksaa aikaa ja rahaa eikä syyllisiä välttämättä saada koskaan kiinni. Huonoimmillaan se voi vaikeuttaa vaikkapa lainan- tai uuden työpaikan saantia.

Lähtökohtaisesti älä anna itsestäsi tarpeettomia tietoja netissä lainkaan. Missään, koskaan eikä kenellekään. Jos kyselyn tekijä on tunnettu taho, kuten suomalainen laajalevikkinen lehti tai mediatalo, niin riski on astetta pienempi. Mutta käytä silti vakavaa harkintaa. Vaikka asia tuntuisi harmittomalta ja uskot tiedon olevan muutakin kautta saatavilla, niin silti on parempi pitää se poissa sieltä naamakirjasta. Ei kannata tehdä sitä rikoksen suunnittelua ehdoin tahdoin myöskään helpommaksi.

”Me ihmiset olemme dataa”

Ei sitä nettiä kuitenkaan kannata pelätä. Siinä on paljon hyvääkin. Esimerkiksi se, että voit oikeasti olla yhteydessä kaukana asuviin sukulaisiin vaikka päivittäin ja nähdä heidän kasvonsa, kun juttelette videopuhelupalvelussa. Ja onhan se kiva työpäivän jälkeen avata kotimatkan ajaksi sosiaalinen media ja päivittää kuulumiset kavereiden kanssa. Jos tunnet sen kenen kanssa asioit ja olet yhtä huolellinen tietojesi kuin olet rahojesi kanssa, niin ei sinulla silloin ole suurta hätää. Digitalisoituvassa maailmassa me ihmiset olemme dataa. Ja datahan on uusi öljy. Pidetäänpä siis huolta omasta öljykentästämme ja val-votaan öljymme poraustoimintaa huolella. Hill Street Bluesia siteeraten: Let’s be careful out there

henkilöstö ilmiöt

Happily ever after – minkälaisia tarinoita henkilökierrosta sinä haluat kuulla?

”Ilmoittauduin henkilökiertoon ja minut valittiin. Kun kerroin tästä esimiehelleni, hän tipahti tuolilta. Kuukauden selvittelyn jälkeen sain kuulla, etten pääsekään lähtemään. Turhauttavaa.”

”Tiimini jäsen tuli eräänä perjantaina kertomaan minulle iloisesti tulleensa valituksi viraston x henkilökiertotehtävään. Tipahdin tuolilta. Asia tuli minulle täydellisenä yllätyksenä. Yritin koota itseni ja kerroin palaavani asiaan. Tiimilleni oltiin antamassa uutta tehtävää ja tarvitsin kaikki kynnelle kykenevät avukseni tehtävän rakentamisessa. En myöskään tiennyt kunnolla, mitä henkilökierto tarkoitti. Soitin paniikissa suoraan henkilöstöpäälliköllemme. Selvitimme asiaa HR:n, tulosalueemme johdon ja muiden esimiesten kanssa. Lomien vuoksi pystyimme ilmoittamaan henkilökierrosta innostuneelle tiimini jäsenelle vasta kuukauden viiveellä, ettei henkilökierto onnistu. Hän ei meinannut ollenkaan ymmärtää, miksi ei. Turhauttavaa.”

Myönteisiä tarinoita henkilökierrosta on paljon. Mutta myös niitä, joissa homma ei ole toiminut alkuunkaan. Vaikka edellä on kerrottu vain yhden henkilökierron tarina, olisin toivonut senkin onnistuvan. Pidän tarinoista, joissa on draamaa, mutta onnellinen loppu. Miten draaman kaari käännetään?

Suunnitelmallisuudella. Onnistunut henkilökierto edellyttää hyvää käsikirjoitusta – suunnitelmallisuutta kaikilta osapuolilta ja päälle paljon keskustelua. Jotta kukaan ei tipahtaisi tuolilta tai turhautuisi. Organisaatio voi kirjoittaa oman tarinansa henkilökierrosta. Kertomuksen, jolla on monta kertojaa ja useita sivujuonia, mutta yksi onnellinen loppu. Organisaation johto yhdessä HR:n kanssa näyttää suuntaa sanomalla kyllä henkilökierrolle, mutta tarinan todellisia sankareita ovat esimiehet ja työntekijät.

Esimiehen kannattaa kartoittaa ne tiiminsä tehtävät, joissa henkilökierto toimisi parhaiten osaamisen kehittämisen työkaluna. Keskustellessaan tiimiläistensä kanssa osaamisen kehittämisestä esimies voi nostaa henkilökierron esille yhtenä vaihtoehtona. Koska onnistuminen on myös asenne, on hyvä pitää mieli avoinna: jos henkilökiertoon lähteminen ei onnistu juuri silloin kun tiimin jäsenelle tarjotaan mahdollisuutta, on esimiehen perusteluiden lisäksi hyvä pohtia yhdessä työntekijän kanssa sopivampaa ajankohtaa. Edellyttäen että henkilökierto on kyseisen tehtävän osaamisen kehittämisessä mielekästä.

Tämä tarina on interaktiivinen. Myös työntekijät kirjoittavat sitä. Henkilökierrosta kiinnostunut työntekijä kertoo esimiehelleen kiinnostuksestaan. Hän keskustelee esimiehensä kanssa siitä, kuinka henkilökierto tukisi osaamisen kehittämistä juuri hänen tehtävässään ja siitä, milloin olisi sopiva aika töiden kannalta hypätä hetkeksi toisiin tehtäviin. Kun oikea hetki ja tehtävä löytyvät, työntekijä on aktiivinen henkilökierron tavoitteiden määrittelyssä.

Pelkkä punainen lanka ei riitä. Onnellinen loppu vaatii muitakin värejä. Uskon kuitenkin, että suunnitelmallisuus on haluamani onnellisen lopun pohjaväri. Tarinan juju.

Haluatko kuulla lisää tarinoita henkilökierrosta? Niitä kerrotaan Valtio Expossa keskiviikkona 10.5. paneelissa ”Koeajossa henkilökierto – jalka pois jarrulta ja kaasu pohjaan?” Kyydissä henkilökierrossa olleita, esimiehiä ja HR.

Tarinoita ja lyhyen oppimäärän henkilökierrosta valtiolla löydät myös Valtiokonttorin kotisivuilla > Henkilökierto

Onnellisten loppujen puolesta,

Anna Hokkinen

digitalisaatio ilmiöt

Digidystopiaa

Kuulin OP-ryhmän pääjohtaja Karhisen esitelmän digitaalisesta tulevaisuudesta. Kuinka pankki- ja vakuutustoiminta sellaisena kuin ne nyt ovat lakkaavat olemasta. Kuinka asiakkuus nostetaan keskiöön älykkäitä digitaalisia palveluja kehittämällä. Jotta voidaan olla tuottavia ja edellä kilpailijoita.

Innostuin hänen esittämästään ajatuksesta, että asuntolaina ei ehkä olekaan asiakkaan eniten haluama asia, vaan asuminen on. Asuntolaina voidaankin kuulemma nykyään myöntää muutamassa sekunnissa digiälyn avulla. Suomessa asuntolainoja neuvottelee työkseen vielä toistaiseksi noin kaksituhatta pankkien työntekijää. Näille ja noin 30%:lle Suomen työntekijöistä Karhinen povaakin ”haasteellisia muutoksen aikoja”.

En sen sijaan innostu ajatuksesta, että elämän tarkoitus näyttäytyy digitaalisena asiakkuutena. Uskon ihmisten enemmän tavoittelevan esimerkiksi onnellisuutta ja yleistä pärjäämistä elämässään. Enkä ole lainkaan vakuuttunut, tarjoaako digitaalisuus sinällään kumpaakaan lisää. Ottamatta edes kantaa siihen, mitä ihmisten pitäisi tehdä elämillään, jos digiäly vie työpaikat.

No, nykymuotoisten vakuutusyhtiöiden sukupuutto on monen mielestä varmaan hyvä asia. Digitaalinen älyvakuuttaminen tulee kovaa vauhtia. Kuvitelkaapa vaikkapa ”Vitality”-niminen wellness-ohjelma, jossa kansalaisen elämää monitoroidaan ympäri vuorokauden mm. kehoon kiinnitetyn ja pitkälle kehitetyn laitteen avulla. Vitality-luottokortilla suoritetut ruokaostokset ja liikennekäyttäytyminen vaikuttavat Vitality-hyvinvointi- ja terveyspalvelujen hintaan ja Vitality-vakuutusmaksuihin. Älyvakuuttaminen ohjailee elintapoja ja tuottaa kaiken kaikkiaan vaikuttavaksi todettua Vitality-turvaa. Vitality-ohjelmaan sisäänpääsyn lunastaneet nimittäin elävät tutkitusti terveempinä ja pidempään. Vitality-ohjelmaan kuulumattomat puolestaan elävät sairaampina ja lyhyemmän aikaa. Kuulostaako reilulta? Science fictionilta?

Vitality on Etelä-Afrikassa jo nyt miljoonien ihmisten arkitodellisuutta. (ks. verkkosivut)

Ostaminenkaan ei ole kuten ennen. Maksamme verkkokaupalle digitaalisista tallenteista saadaksemme niiden avulla hetkellisen oikeuden uppoutua virtuaalimaailmaan. Verkosta voi toki ostaa fyysisiäkin tuotteita napin painalluksella. Osta –napin painallus itsessään tosin saattaa jo antaa riittävän mielihyvän? Mitään fyysistä vaihdokkia ei välttämättä oston seurauksena tarvita, eikä ympäristösyistä ehkä muutenkaan ole hyvä, tai pian edes mahdollista, saada. Habbohotellin huonekalut tai pelkkä 3D/4K-kuva V12-moottorilla varustetusta urheiluautosta voi riittää. Ja onko virtuaalinen raha kenellekään mitään lisää, keneltäkään mitään pois, ja onko sille tarpeenkaan olla mitään vastinetta tietokoneen ja internetin puolijohdemaailman kuorien ulkopuolella? Yhdysvalloissa erään asuntovelallisen kerrotaan voittaneen oikeudenkäynnissä pankkinsa hänen kieltäydyttyään maksamasta asuntolainaansa. Pankki joutui myöntämään, että miehelle myönnetty lainasumma oli ollut puhtaasti laskennallinen virtuaalikirjaus tietokoneessa. Nollasummapeliä siis?

Monia some-tuttujamme emme ole välttämättä vuosiin tavanneet, emmekä enää tapaamaan tulekaan. Ehkä he asuvat toisessa maassa? Ehkä heitä ei ole enää tai koskaan ollutkaan olemassa? Onko digitaalisten ystävien ero fyysisiin loppujen lopuksi kovin merkittävä ja riittäisikö kännykkäänsä raitiovaunussa tuijottavalle milleniaalille yhtä hyvin pelkän sähköisen olomuodon omaava ystäväpiiri? Kuka voisi kaivata takaisin ystäviin ilman tykkäyksiä?

Kuvitelkaapa sitten vielä maailma, jossa millään nettisivulla ei ole mitään yhteyttä fyysiseen (aiemmin: todelliseen) maailmaan. Surffatkaa näillä sivuilla, saakaa mielenkiintoista tietoa ja kokemuksia, asioikaa ”Valtiokonttorin” kanssa, katselkaa kuvia ”Pata Degermanin uusimmasta matkasta pohjoisnavalle”. Unohtakaa, että Valtiokonttorin korvasivat pilvipalvelimet ja pohjoisnavan jäätiköt lämmin merivesi jo ikuisuus sitten, eikä Pata Degerman –nimistä ihmistä tarkkaan ottaen ollut koskaan olemassakaan. Monessa suhteessa aivan riittävää?

Eräässä tietokonepelissä oli sisäänrakennettu oma internet, joka sisälsi pelin maailmassa eläville hahmoille tarkoitettuja sivustoja, edustaen ydinsotaa edeltänyttä aikaa. Tai niin ainakin hahmojen haluttiin uskovan. Eräänlainen digitaalinen monitasoinen dystopia tulevaisuudesta. Taannoisessa Stanislaw Lemin kirjassa puolestaan kansalaiset huijattiin huumeilla kokemaan elävänsä mukavuuksien ympäröimänä, vaikka todellisuudessa vaatteet olivat riekaleina, asunnot siivottomia luukkuja ja ruoka pelkkää jätettä.

Riippuvuudestamme digiin tulee lopuksi mieleeni biodiversiteettitutkijoiden sanat: ”We need them to survive, but they don’t need us at all” (ks. How Our Health Depends on Biodiversity). Onko ihminen lopulta digillekin tarpeeton?

Janne Leinonen

ilmiöt kansalaisille

Sotilaan turvaverkko tiivistyy

Vuodenvaihteessa ”sotilaan turvaverkko” parantui uuden lainsäädännön myötä. Asepalveluksessa ja kriisinhallintatehtävissä vahingoittuneiden henkilöiden tapaturma- ja palvelussairauskorvaukset alettiin käsitellä erillisten lakien mukaan kun vahinko on sattunut 1.1.2017 tai sen jälkeen. Uudessa lainsäädännössä otetaan huomioon ne erityiset olosuhteet, jotka vallitsevat kriisinhallintatehtävissä.

Vuodesta 2013 Sotilastapaturma-asian neuvottelukunnassa, jossa on edustettuina Valtiokonttori, Puolustusvoimat, puolustusministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, ulkoministeriö, sisäministeriö ja HYKS, on valmisteltu lakiehdotusta, joka ottaisi huomioon entistä paremmin ne olosuhteet, jotka vallitsevat nykyisin kriisinhallinta- ja siviilikriisinhallintatehtävissä. Lainsäädäntötarpeen sisällön määrittämisessä on kuultu eri osapuolia ja etujärjestöjä sekä tutustuttu kriisinhallinnan uusiin vaativiin olosuhteisiin paikan päällä.

Rauhanturvaoperaatioiden olosuhdemuutos

Rauhanturvaoperaatioiden olosuhteiden muututtua entistä sodankaltaisemmiksi ja kansainvälisen siviilikriisihallinnan noustua tärkeään asemaan, näissä tehtävissä sattuneiden vammojen korvaukset suoritetaan jatkossa erillisen lain perusteella. Tapaturman ja palvelussairauden määritelmät täsmentyvät. Etuudet määräytyvät työtapaturma- ja ammattitautilain mukaan, mutta korvausharkinnassa otetaan huomioon palveluksen tai kriisihallintatehtävien erityiset olosuhteet, jotka lisäävät sairastumisen tai vammautumisen riskiä.

Uusien lakien perusteella suoritetaan korvauksia paitsi tapaturmien myös palvelussairauksien eli palvelukseen syy-yhteydessä olevien sairauksien perusteella entistä lievemmin perustein. Tällä edesautetaan tarpeellisen hoidon ja kuntoutuksen toteutumista palvelun keskeydyttyä sekä nopeutetaan työhön tai opiskeluihin palaamista. Entistä useammin korvausta voidaan määräaikaisesti suorittaa myös palveluksen pahennettua aiempaa vikaa, vammaa tai sairautta.

Huolenpitoa

Keskeinen osa turvallisuuden tunnetta on tietoisuus avun saamisesta tarvittaessa. Nopea oikea-aikainen palvelu edellyttää kaikkien osapuolien saumatonta yhteistyötä. Tässä tavoitteessa on jo nyt saavutettu hyviä tuloksia yhteisin ponnistuksin Puolustusvoimien, HYKS:n ja Valtiokonttorin kesken. Vahinkojen käsittelyajat sotilastapaturmissa on saatu kolmen viikon tuntumaan ja muutoksenhakuelimissä hyväksytyt muutokset ovat vakuutusalan alhaisimmat. Tähän on päästy hyvällä yhteistyöllä eri toimijoiden kanssa, oikealla tiedottamisella ja vahinkojen nopealla haltuunotolla. Palvelumme on rakennettu asiakasryhmäkohtaisesti, jolloin oikea tieto on kohdennettavissa ja oikea-aikaista.

Kriisinhallintatehtäviin osallistuneella on palveluksen päätyttyä oikeus psyykkisen tuen tai hoidon aiheuttamien kustannusten korvaukseen kuntoutuksena yhden vuoden ajan, kun tuen tarpeella on todennäköinen syy-yhteys palvelukseen tai tehtävään. Oikeus psyykkisen tuen korvaukseen koskee kaikkia kriisinhallintatehtävissä kautta aikojen palvelleita.

Varusmiehiä koskevan sotilastapaturmalain säännöksissä tapaturman tai palveluksen aiheuttama muun vian, vamman tai sairauden vähäisempikin paheneminen oikeuttaa korvaukseen. Pidempiaikaisen ansionmenetyskorvauksen tasoa korotettiin; kun korvauksen perusteena oleva vuosityöansio on eläkevaiheessa vähintään työtapaturma- ja ammattitautilain mukainen, vähimmäisvuosityöansio maksetaan kolminkertaisena.

Tiivistynyt sotilaan turvaverkko

Puolustusvoimien palvelusturvallisuusohjelma ja toimiva vakuutusturva muodostavat riskienhallintapyramidin, jossa palvelusturvallisuusohjelmalla poistetaan uhkia ja vaaroja ennakoivasti keräämällä ja analysoimalla ”läheltä-piti”-tilanteita.  Palvelusturvallisuusohjelma on esimerkillinen toimintamalli toteutettavaksi missä tahansa turvallisuuspainotteisessa työympäristössä.

Uudella laajemmalla vakuutuksellisella turvalla voidaan tuoda lisäturvaa tilanteisiin jotka sotilas kaikista ennakoinneista huolimatta kohtaa. Mikään vakuutuksellinen turva ei poista tapahtunutta vahinkoa, mutta sen on mahdollista auttaa vahingosta selviytymisessä.

Jyri Tapper

digitalisaatio ilmiöt talous

Alustatalous tuli, kumppanuus meni?

Anssi Vanjoen haastattelu 2.12. Tekniikka & Talous lehdessä sai pohtimaan otsikon asiaa. Siinä sanottiin: kaupat jäävät paikoiksi, joissa tavaroita käydään katsomassa, minkä jälkeen hinta kilpailutetaan. ”Tulossa on jatkuva huutokauppa kaikesta.” Tähän suuntaanhan on menty, mutta onko tämä todella sitä, mitä halutaan? Vai onko kirjoittaja vain taas tippumassa kelkasta?

Lohdullisempaa viestiä kertoi Sinebrychoffin uusi markkinointijohtaja Alexander Sneen haastattelussaan Markkinointi&Mainonta lehdessä 16.12.2016: ”En usko pitcheihin, uskon suhteisiin”. Tässä yhteydessä pitchaus tarkoittaa tekemisen kilpailuttamista.

Näyttää kuitenkin siltä, että ihmiset ovat yhä enemmän ulkoistamassa kaupallisia valintojaan ja muutakin kanssakäymistään erilaisille alustoille eli välittäjille – vai voiko rumimmissa tapauksissa puhua jopa välistävetäjistä? Johtaen siihen, että vastuu tinkimisestä, mahdollisista vääristä päätöksistä, arvovalinnoista jne. on samalla siirretty muualle ja asiaan ei voida enää vaikuttaa, kun se on muiden hallinnassa.

Vielä jokin aika sitten korostettiin, että kaupallisessakin toiminnassa pyritään pitkäaikaisiin kumppanuuksiin ja ne ovat kummallekin osapuolelle kokonaistaloudellisempi ja parempi vaihtoehto kuin keskittyminen jatkuvaan kilpailuttamiseen halvimman spot-hinnan etsimiseksi. Oli sitten kyse yritysten välisestä tai kuluttajan ja yritysten välisestä toiminnasta. Taustalla saattoi olla ajatus lojaalisuudestakin, jota ei välttämättä haluttu tuhota pelkästään keskittymällä siihen, sainko juuri nyt tänään tässä asiassa halvimman hinnan. Jos todellinen kiinnostuksen kohteeni on kuitenkin muualla ja jo muodostuneen kumppanuuden tuoma luottamus ja helppous on tärkeämpää kuin päivän paras tarjous.

Tämä sama malli ja keikkatalouden henki on uinut työyhteisöihinkin. Työantajien ja työntekijöiden välinen lojaalius on uhattuna ja on helpompaa ja nopeampaa, ja nykyisin yhä hyväksyttävämpääkin, vaihtaa tekijät uusiin ja usein nuorempiin kuin jatkuvan oppimisen nimissä investoida siihen, että yhteistyössä nykyiset tekijät siirtyvät uusiin tehtäviin. Jatkuvan oppimisen mahdollistamisesta – ja vaatimisesta – on kuitenkin tulossa välttämättömyys, jos todella haluamme vaikuttaa niihin populistisiin ilmiöihin, jotka olemme riesaksemme saaneet.

En ole tuomitsemassa digitaalisiin alustoihin perustuvaa toiminnan mallia, se on luonut mielenkiintoisia uusia palveluja ja niihin pohjautuvaa lisäarvoa. Mutta kuten kaikkien mallien toteutuksessa, tässäkin pitää olla tarkkana, jotta hyviä periaatteita ei tuhota huonolla toimeenpanolla, jossa keskitytään vain taloudellisiin näkökohtiin.

Martti Kallavuo