Kategoria

ilmiöt

henkilöstö ilmiöt

En bra hobby stöder arbetsförmåga

Jag är trädgårdsmästare och merkonom till utbildning. Jag jobbar på Statskontoret på Medborgartjänster; där har jag jobbat i nästan 27 år. Jag sköter bl.a. om kundservice med två andra personer i teamet och registrerar brottsoffers ersättningsansökningar. Jag sköter också förberedelsebehandling av dessa ansökningar.

Fotografering som hobby stöder effektivt mitt arbete som kan vara psykiskt tungt. Med fotografering kan jag koncentrera mig på något annat än arbete. Hobbyn stöder min arbetsförmåga. När jag fotar brukar jag koncentrera mig på motiven för att få en så bra bild som möjligt och den skall vara väl komponerad.

Landskap i Rio Tionto ”Red Redriver”, Andalucien, våren 2017

Landskap i Rio Tionto ”Red Redriver”, Andalucien, våren 2017

Upplevelser från naturen

Jag tycker om att ta sådana bilder som väcker känsla. Mina motiv hittar jag oftast i naturen, bl.a. i skogar och skärgården. Jag fotar också Gatufotografering (Streetphoto) och stilleben. Att fotografera naturen innebär också olika upplevelser genom bl.a. djurmöten, fåglarna som kvittrar och nu senare på våren vårgrönska. Ibland händer det att man inte får någon bra bild als med sig hem, men upplevelsen har man ändå alltid med sig.

Jag har fotat sedan slutet av 1970-talet med en analogkamera i början, sedan med mellanformat kamera, på 1980-talet med en kinoformat systemkamera och nu med en digital systemkamera. Det kändes inte så svårt att gå över till digital systemkamera, för att jag hade lärt mig baskunskaperna i fotografering tidigare. Skillnaden är att man kan ställa in olika isotal på kameran efter t.ex. för varje foto om man vill göra det.

Landsap i Monttellano. Andalucien våren 2017.

Att göra tillsammans är roligast

Jag är medlem i Amatörfotografklubben i Helsingfors som har grundats 1889; jag blev medlem där 1997. Jag kom med i klubben via arbetarinstitutet i Helsingfors som arrangerade en mörkrumskurs.

Vi har en fotoklubb för personal också på Statskontoret (VK-foto), den består av ca 10 medlemmar. Nya medlemmar är välkomna. VK-foto har hunnit ha många utställningar på kontorets mötescentrum med olika teman. Utställningar har varit mycket populära bland personalen och besökarna.

På kontoret har vi i alla mötesrum stora kopior av fotoklubbens medlemmars bilder. Det stimulerar arbetsgemenskapen så att man blir på gått humor när man kommer in i rummen.

Hobbyn stöder inte enbart min arbetsförmåga utan också arbetsförmågan av kollegor.

Peter Stenius

Följ min vecka på Statskontorets Instagram-konto

digitalisaatio ilmiöt kansalaisille

Kohti sprinttiä – ja heti olympiakisojen jälkeen!

Perinteinen tai luistelu

Aikalisä!-toimintamalli on tarjonnut tukitoimia nuorten miesten syrjäytymiskehityksen ehkäisemiseksi jo yli kymmenen vuotta. Toimintamalli mahdollistaa aktiivisen tuen tarjoamisen nuorille miehille kutsunnoissa ja varusmies- tai siviilipalveluksen keskeytyessä. Nyt on edessä sprintti eteenpäin.

Kokeilemme verkostossa, jossa Valtiokonttori on mukana, miten perinteinen Aikalisä-toiminta laajentuisi digitaaliseksi palveluksi, jota hyödyntäisivät asevelvollisuusikäiset sekä näiden nuorten kanssa toimivat asiantuntijat ja palvelutuottajat.

Palvelu voi antaa tietoa asevelvolliselle kuinka optimoida asevelvollisuuden hyödyt luistavassa urasuunnittelussa tai tukea asevelvollisen keskeyttäessä palveluksen esimerkiksi tapaturman takia.

Mukana kehittelyssä ovat mm. puolustusvoimat, siviilipalveluskeskus, KELA, TEM, Opetushallitus, PLM, OKM, Valtiokonttori ja VRK. Toimijoita on tullut lisää sanan kiirittyä verkostoissa.

Äkkilähtö

Lähdimme äkkilähdöllä valtiovarainministeriön lanseeraamaan kokeilukiihdyttämöön mukaan. Kokeilukiihdyttämö on yksi uusista formaateista, joilla rakennetaan valtion hallintoon yhteisöllisyyttä ja keskinäistä sparrailuverkostoa uudella tavalla tekemisen ympärille – asenteella ”töissä valtiolla, kansalaisten parhaaksi”.

Onnistuimme kiihdyttämössä rajaamaan palvelua, täsmentämään tavoitteita ja jäsentämään seuraavaa vaihetta. Seuraavaksi osallistumme Desing Sprint –viikkoon, jossa keskitytään idean syväluotaukseen, kohderyhmän ja sisällön tarkentamiseen ja vahvistamaan yhteistä ymmärrystä digipalvelusta.

Sprintissä tavoitteemme on saada valmiiksi testattavissa oleva digitaalinen aikalisä-prototyyppi. Sprintti on meneillään viikolla 10.

Sprintti virkakoneiston matkana

Aikaisemmin hiihto oli vahvasti ainoastaan kestävyyspainotteinen laji, mutta on nykyään monipuolistunut siltäkin osin kun keksittiin sprinttihiihto. Hiihtäjältä vaaditaan yhä enemmän anaerobisia ominaisuuksia, hyvää hermolihasjärjestelmän toimintaa ja voimaominaisuuksia. Hiihdon puolella samat hiihtäjät pärjäävät kuitenkin sekä 15 km hiihdossa että 2 km sprinttihiihdossa.

Ehkäpä me virkamiehetkin omaamme kestävyyden lisäksi ketteryyttä. Sitä testataan sprintissä. Design Sprint on Googlen kehittämä menetelmä liiketoiminnan ongelmien ratkaisemiseksi, uusien tuotteiden luomiseksi tai nykyisten parantamiseksi. Siinä tavoitellaan kuukausien työn tiivistämistä muutamaan päivään.

Aikalisä ja maali

Erinomaiseen asiakaskokemukseen ei riitä pelkästään hyvä korvauspalvelu vaan lisäksi tarvitaan yhteistyötä yhteiskunnan muiden toimijoiden kanssa. Asevelvollisen turvaverkko eli digitaalinen aikalisä on tulevaisuudessa palvelu, johon kuuluu itsepalvelun lisäksi puhelinpalvelu, chat ja henkilökohtainen ohjaaminen esimerkiksi uudelleenkoulutukseen, palvelualustana Suomi.fi. Tai ainakin mallia kannattaa kokeilla. Kokeilussa sallitaan myös epäonnistuminen.

Kokeilussa suunnitellaan, jalkaudutaan, kuullaan, havainnoidaan ja kokeillaan. Yhteistyössä maaliin asti. Maali on palvelun prototyyppi mitä testataan nuorilla sekä nuorten parissa työskentelevillä sosiaalikuraattoreilla ja nuorisotyön ohjaajilla jo maaliskuussa. Valmis palvelu vuoden 2018 aikana.

Lue lisää perinteisestä Aikalisästä >

Ismo Tikka

henkilöstö ilmiöt

Parempi olla muuttunut kuin juuttunut

Viisi työpäivää. Sen verran minulla on tätä kirjoittaessani (23.2.2018 toim.huom.) vielä toistaiseksi töitä jäljellä Valtiokonttorissa ennen uusiin koitoksiin siirtymistä. Virkamiesurani käynnistyi rapiat kolme ja puoli vuotta sitten. Opintoja en ollut ehtinyt vielä täysin saattaa loppuun, mutta hinku töihin vuoden kestäneen gradu-urakan jälkeen oli jo kova.

Elokuussa 2014 aloitin työt Kansalaispalveluiden Lakiasiainpalvelut-ryhmässä. Ensimmäisinä kuukausina pääsin tutustumaan Sotilastapaturma-ryhmän konkreettiseen korvaustyöhön. Huhkin päätöksiä ja samalla opin talon tavat sekä korvaustyön salat.

Muutos ei pelota

Puolen vuoden sotilastapaturmiin perehtymisen jälkeen minulle tulikin yllättävä siirto hoitamaan työ- ja sotilastapaturmien lakimiehen tehtävää. Muutos ei pelottanut, vaan uudet haasteet lähinnä kutkuttivat mieltäni. Työ oli mielenkiintoista ja haastavaa ja tunsin, että opin joka päivä jotakin uutta niin lain tulkinnasta, korvauskäytännöstä kuin vaikkapa sidosryhmätapaamisten järjestämisestä.

Työ- ja sotilastapaturmien lakimiehen tehtävää ehdin hoitaa noin puolentoista vuoden ajan ennen kuin kohdalleni osui seuraava suunnanvaihdos urapolullani. Kuulin, että Rikosvahingot ja muut korvauslajit -ryhmän palvelupäällikön pesti oli avoinna. Koska minusta tuntui, että olin jo oppinut tarpeeksi työ- ja sotilastapaturmien lakimiehen tehtävistä, päätin haastaa itseni ja kokeilla, riittäisivätkö kykyni esimiestehtäviin. Syksyllä 2016 aloinkin sitten luotsata Rikosvahinko-ryhmää.

Opiskelut loppuun, auskultoimaan

Palvelupäällikön tehtävää olin ehtinyt hoitaa noin vuoden verran, kun käräjäoikeudesta tuli loppusyksystä 2017 tieto valinnastani käräjänotaariksi. Maaliskuun 1. päivänä koittavat siis taas uudet työtehtävät. Jään virkavapaalle ja aloitan vuoden kestävän auskultoinnin eli tuomioistuinharjoittelun käräjäoikeudessa. Tuomioistuinharjoittelu on ikään kuin oikeustieteellinen jatkokoulutus, jossa opitaan käräjäoikeustyöskentelyn eri vaiheet sekä tutustutaan tuomarin rooliin ja ajattelutapaan.

Jonkun mielestä työtehtävien vaihtotahtini saattaa kuulostaa nopeatempoiselta. Ja jos joku nyt kysyisi minulta, miksi olen taas kerran vaihtamassa tehtävää, vastaus olisi kovin yksinkertainen: itsensä kehittäminen. Uskon nimittäin, että käräjäoikeusvuosi kehittää minua monella tapaa niin esimiehenä, juristina kuin ihmisenäkin. Esimiestaitoni karttuvat, kun pääsen toimimaan oikeuden puheenjohtajana. Lisäksi ammattiosaamiseni lakimiehenä varmasti moninkertaistuu. Luulen, että ihmisenä myös ainakin vuorovaikutustaitoni paranevat, kun kohtaan oikeudessa hyvinkin eri elämäntilanteissa olevia asiakkaita.

Etuoikeus oppia

Minusta tuntuu suorastaan etuoikeutetulta päästä taas oppimaan uusia asioita ja kehittämään omia taitojani – etenkin nyt, kun yhteiskunnassa on kohkattu viime vuodet jatkuvasti työelämän ja työtehtävien muutoksesta. Vanhoja työtehtäviä häviää tai on jo hävinnyt. Uusia töitä syntyy. Kukaan ei varmuudella tiedä, millaisia valmiuksia työntekijältä jatkossa vaaditaan. Uskallan kuitenkin väittää, että tulevaisuudessa pärjäävät ne, joilla on yhä enemmän ja monipuolisempaa osaamista. Uskon, että juuri erilaisten työtehtävien kokeilu luo uusia taitoja ja takaa töitä myös jatkossa. Ei ole väliä, vaihtaako kokonaan työpaikkaa, siirtyykö hetkeksi työnkiertoon toiseen yritykseen vai muuttaako työtehtäviä saman organisaation sisällä. Kunhan muuttuu, ei juutu.

Suvi Männistö

PS. Voit seurata työviikkoani Valtiokonttorin Instagram-tilillä os. https://www.instagram.com/valtiokonttori/

ilmiöt kansalaisille

Se siitä! Maija vilkuttaa

Korvausratkaisija Maija Nygård

Tulin sotainvalidien palvelukseen aprillipäivänä 32 vuotta sitten. Silloin sodissamme vammautuneiden asioita hoidettiin Tapaturmavirastossa. Se yhdistettiin Valtiokonttorin kanssa vuonna 1996. Työurani oli kuitenkin alkanut jo aiemmin Elannossa ja vanhempieni pienessä teollisuuslaitoksessa.

Kaikki nämä vuosikymmenet olen tullut tyytyväisenä työhön. Olen tehnyt kaikkea mahdollista mikä sotainvalidien ja sotaveteraanienkin asioiden hoitoon on kuulunut. Olen aina halunnut oppia uutta ja tehdä täysiä työpäiviä. Jos en ole tiennyt vastauksia kysymyksiin, olen ottanut selvää. Jos olen saanut ”omat” työt valmiiksi kesken päivän, olen tarjoutunut auttamaan muita. Siinä sitä oppii yhtä ja toista, syventää osaamistaan.

Sotainvalidien kanssa on tultu tutuiksi

Työhöni on kuulunut paljon puhelintyötä niin invalidien ja heidän omaistensa kanssa kuin sotainvalidien kuntoutuslaitosten palveluneuvojienkin kanssa. Puheluita tulee edelleen 20-30 joka päivä, kysyttävää riittää. Varsinkin vuoden vaihteet ovat todella kiireisiä. Monista asiakkaista on tullut tuttuja vuosien varrella, mutta erityisesti palveluneuvojat ovat käyneet läheisiksi työkavereiksi. Omalla myönteisellä asenteella on asiat saatu hoidetuksi vaikeissakin tapauksissa.

Sillä sotainvalidien osa tässä vaikein on. Alkuun oli todella surullista, kun tuli kuolinviestejä nuoristakin invalideista. Nyt, kun tätä työtä on tullut tehdyksi yli kolmekymmentä vuotta ja kun invalideja on jäljellä vajaa 1500 ja heidän keski-ikänsä on melkein 95 vuotta, ei kuolinviesti enää yllätä, ei ole yllättänyt pitkään aikaan. En kanna työasioita mielessä vapaa-ajalle eivätkä ne tule uniin. Kuolema on osa elämää ja kohtaa meistä jokaisen. Tässä työssä kohtaamisia tulee vaan useammin.

Varamummoilua ja vapaaehtoistyötä

Lähden hyvillä mielin eläkkeelle. Ensin mieheni kanssa tyhjennetään kaapeista turhat rojut kierrätykseen, sitten lomaillaan olympiakisastudiossa pari viikkoa. Ajattelen kouluttautua SPR:n vapaaehtoistyöhön ja jatkan poikani kaverien lasten varamummona. Siskoni asuvat lähellä, heitä tulen tapaamaan entistä enemmän. Ja ”ulkoilutan” miestäni kuten ennenkin, nyt vaan useammin. Tosin vauhdikkaammat kävelyt teen itsekseni.

Olen myös luvannut, että minua voi käyttää seniorina töissä. Monet erikoisemmat sotainvalideihin liittyvät asiat tulevat enää niin harvoin esiin, että en ole ehkä muistanut opastaa asiaa työkavereille. Minulle voi aina soittaa, uskon etten unohda kaikkea heti. Sitä paitsi: toivon pääseväni kesälomittajaksi Valtiokonttoriin vielä ensi kesänä!

Hymyillen töihin!

Juureni ovat Karjalassa, olen evakkojen jälkeläinen, ja olen kasvanut Turun ja Haminan seuduilla. Olen varmaan saanut perintönä hyväntuulisuuden ja sovittelevan luonteen laadun. Omalla asenteella on paljon merkitystä. Sillä voi luoda hyvää henkeä ympärilleen ja on totta, kun sanotaan että metsä vastaa samalla lailla kuin sinne huudetaan. Työyhteisönä Valtiokonttori on ollut mielestäni hyvä, joka puolella taloa olen kohdannut ystävällistä kohtelua. Jokaiselle, itsellenikin, tulee kuitenkin hetkiä, jolloin on tarpeen tullen pitänyt katsoa peiliin ja joskus olen pyytänyt muitakin niin tekemään.

Työkavereilleni jätän sellaiset terveiset että pitäkää lippu korkealla ja tulkaa hymyillen töihin!

Maija Nygård

PS. Maijan viimeistä työviikkoa voit seurata Valtiokonttorin Instagram-tilillä tunnisteilla #valtiokonttorilaiset #viikonkasvo

ilmiöt

Työpäivä lapsen silmin

tervetuloa; hyvää työpäivää

Valtiokonttori osallistui 24.11. kansalliseen Lapsi mukaan töihin -päivään. 9-vuotias poikani oli aivan innoissaan, kun kuuli pääsevänsä päiväksi töihin kanssani. Poikani on kotioloissa innokas koodari, mutta varoittelin häntä jo etukäteen, että Valtiokonttorilla ei koodata mitään itse. Hän oli kovin innokas näkemään, mitä työpaikallani oikeasti tehdään. Päivän aluksi lapsille olikin järjestetty lyhyt esittely Valtiokonttorin toiminnasta. Sen jälkeen lapset pääsivät vanhempiensa mukaan päivän töihin. Omaan päivääni kuuluu aika paljon kokouksia ja keskustelua eri ihmisten kanssa. Etukäteen hiukan jännitti, kuinka tylsältä työni mahtaa 9-vuotiaan näkökulmasta näyttää.

Kysyin päivän jälkeen kommentteja lapseltani siitä, mikä työpaikalla oli erilaista kuin hänen kuvitelmissaan. Kokouksissa hänet oli yllättänyt se, että osallistujilla sai olla edessään läppärit tai kännykät. Hän oli luullut, että kokouksissa kuunnellaan tarkasti esiintyjän puhetta, eikä tehdä muita töitä samaan aikaan.

Parasta työpäivässä oli ollut älytaulun testauksen sijaan perinteisten pahvisten asiakirjakansioiden taittelu, jonka keksimme lapseni iloksi, kun kokouksissa istuminen uhkasi puuduttaa. Valtiokonttorilla käsittelemme edelleen aika paljon paperia – asia, josta yritämme vihdoin päästä digitalisaation myötä eroon. Poikani totesi turhan paperinkäytön olevan kyllä harmillista ympäristölle, mutta koki kuitenkin pahvikansien taittelun sellaiseksi ”oikeaksi työksi”, jolla hän saattoi edesauttaa muiden työntekijöiden onnistumista. Lapseni huokaili vielä seuraavana aamuna herätessään, että kunpa pääsisi vielä niihin paperihommiin, siinä kun tunti itsensä niin hyödylliseksi.

Jäin poikani kommentin jälkeen miettimään, miten oman työn hallinnan ja edistymisen seurantaa voisi konkretisoida digitaalisessa maailmassa. Joskus paperipinojen konkreettinen pöydältä saaminen voi tuntua palkitsevalta – miten onnistumisen tunteita ja työkaverin auttamisen iloa saisi vahvistettua myös etätyön ja sähköisen asioinnin maailmassa?

Tuuli Karjalainen

Työpäiväni Valtiokonttorilla

Tuure, 9 v.

tervetuloa; hyvää työpäivää

Alkututustuminen

Aluksi menin sisään. Sisällä näin vastaanottovirkailijan joka antoi minulle eräänlaisen lapun, josta tunnisti että kuka minä olen. Sen jälkeen menimme kolmanteen kerrokseen. Siellä käsiteltiin muun muassa korvauksia – jos joku olisi esimerkiksi loukkaantunut, joutunut rikoksen uhriksi tai kärsinyt valtion takia. Sitten siellä oli sellaisia henkilöitä, jotka muun muassa suunnittelivat järjestelmiä. Viidennessä kerroksessa oli muun muassa lakimiehiä ja muita sen sellaisia. Sitten siellä oli vielä kahvila. Valtiokonttori on muuten 141 Vuotta!

Mitä valtiokonttori tekee?

Valtiokonttori muun muassa maksaa korvauksia ihmisille, jotka ovat joutuneet rikoksen uhreiksi tai kärsineet tai vahingoittuneet valtion takia. Valtiokonttori käsittelee rahaa päivittäin jopa 6 miljardia euroa (6 000 000 000), sillä valtiokonttori hoitaa koko Suomen valtion rahoituksen.

Miltä työpäivä vaikutti?

Työpäivä vaikutti oikein mukavalta. Kokous oli vähän pitkäveteinen, sillä en saanut itse sanoa mitään. Ruokailu oli todella kiva, sillä valikoima oli ainakin kouluruokaan verrattuna paljon monipuolisempi. Tilat olivat hyvin miellyttävät ja muutenkin paikka vaikutti hyvin lupaavalta. Itse tykkäsin hyvin paljon siitä kun sain itse testata tehdä paperihommia. Sain taitella eräänlaisista pahveista kansiota, joita muut työntekijät käyttäisivät kansioina.

keittiökansioiden taittelu

valmiit taitellut kansiot

 

 

 

 

 

 

 

Blogitekstin kuvat: Tuure, 9 v.

#lapsimukaantöihinpäivä #LMTpäivä