Kategoria

henkilöstö

henkilöstö ilmiöt

En bra hobby stöder arbetsförmåga

Jag är trädgårdsmästare och merkonom till utbildning. Jag jobbar på Statskontoret på Medborgartjänster; där har jag jobbat i nästan 27 år. Jag sköter bl.a. om kundservice med två andra personer i teamet och registrerar brottsoffers ersättningsansökningar. Jag sköter också förberedelsebehandling av dessa ansökningar.

Fotografering som hobby stöder effektivt mitt arbete som kan vara psykiskt tungt. Med fotografering kan jag koncentrera mig på något annat än arbete. Hobbyn stöder min arbetsförmåga. När jag fotar brukar jag koncentrera mig på motiven för att få en så bra bild som möjligt och den skall vara väl komponerad.

Landskap i Rio Tionto ”Red Redriver”, Andalucien, våren 2017

Landskap i Rio Tionto ”Red Redriver”, Andalucien, våren 2017

Upplevelser från naturen

Jag tycker om att ta sådana bilder som väcker känsla. Mina motiv hittar jag oftast i naturen, bl.a. i skogar och skärgården. Jag fotar också Gatufotografering (Streetphoto) och stilleben. Att fotografera naturen innebär också olika upplevelser genom bl.a. djurmöten, fåglarna som kvittrar och nu senare på våren vårgrönska. Ibland händer det att man inte får någon bra bild als med sig hem, men upplevelsen har man ändå alltid med sig.

Jag har fotat sedan slutet av 1970-talet med en analogkamera i början, sedan med mellanformat kamera, på 1980-talet med en kinoformat systemkamera och nu med en digital systemkamera. Det kändes inte så svårt att gå över till digital systemkamera, för att jag hade lärt mig baskunskaperna i fotografering tidigare. Skillnaden är att man kan ställa in olika isotal på kameran efter t.ex. för varje foto om man vill göra det.

Landsap i Monttellano. Andalucien våren 2017.

Att göra tillsammans är roligast

Jag är medlem i Amatörfotografklubben i Helsingfors som har grundats 1889; jag blev medlem där 1997. Jag kom med i klubben via arbetarinstitutet i Helsingfors som arrangerade en mörkrumskurs.

Vi har en fotoklubb för personal också på Statskontoret (VK-foto), den består av ca 10 medlemmar. Nya medlemmar är välkomna. VK-foto har hunnit ha många utställningar på kontorets mötescentrum med olika teman. Utställningar har varit mycket populära bland personalen och besökarna.

På kontoret har vi i alla mötesrum stora kopior av fotoklubbens medlemmars bilder. Det stimulerar arbetsgemenskapen så att man blir på gått humor när man kommer in i rummen.

Hobbyn stöder inte enbart min arbetsförmåga utan också arbetsförmågan av kollegor.

Peter Stenius

Följ min vecka på Statskontorets Instagram-konto

henkilöstö ilmiöt

Parempi olla muuttunut kuin juuttunut

Viisi työpäivää. Sen verran minulla on tätä kirjoittaessani (23.2.2018 toim.huom.) vielä toistaiseksi töitä jäljellä Valtiokonttorissa ennen uusiin koitoksiin siirtymistä. Virkamiesurani käynnistyi rapiat kolme ja puoli vuotta sitten. Opintoja en ollut ehtinyt vielä täysin saattaa loppuun, mutta hinku töihin vuoden kestäneen gradu-urakan jälkeen oli jo kova.

Elokuussa 2014 aloitin työt Kansalaispalveluiden Lakiasiainpalvelut-ryhmässä. Ensimmäisinä kuukausina pääsin tutustumaan Sotilastapaturma-ryhmän konkreettiseen korvaustyöhön. Huhkin päätöksiä ja samalla opin talon tavat sekä korvaustyön salat.

Muutos ei pelota

Puolen vuoden sotilastapaturmiin perehtymisen jälkeen minulle tulikin yllättävä siirto hoitamaan työ- ja sotilastapaturmien lakimiehen tehtävää. Muutos ei pelottanut, vaan uudet haasteet lähinnä kutkuttivat mieltäni. Työ oli mielenkiintoista ja haastavaa ja tunsin, että opin joka päivä jotakin uutta niin lain tulkinnasta, korvauskäytännöstä kuin vaikkapa sidosryhmätapaamisten järjestämisestä.

Työ- ja sotilastapaturmien lakimiehen tehtävää ehdin hoitaa noin puolentoista vuoden ajan ennen kuin kohdalleni osui seuraava suunnanvaihdos urapolullani. Kuulin, että Rikosvahingot ja muut korvauslajit -ryhmän palvelupäällikön pesti oli avoinna. Koska minusta tuntui, että olin jo oppinut tarpeeksi työ- ja sotilastapaturmien lakimiehen tehtävistä, päätin haastaa itseni ja kokeilla, riittäisivätkö kykyni esimiestehtäviin. Syksyllä 2016 aloinkin sitten luotsata Rikosvahinko-ryhmää.

Opiskelut loppuun, auskultoimaan

Palvelupäällikön tehtävää olin ehtinyt hoitaa noin vuoden verran, kun käräjäoikeudesta tuli loppusyksystä 2017 tieto valinnastani käräjänotaariksi. Maaliskuun 1. päivänä koittavat siis taas uudet työtehtävät. Jään virkavapaalle ja aloitan vuoden kestävän auskultoinnin eli tuomioistuinharjoittelun käräjäoikeudessa. Tuomioistuinharjoittelu on ikään kuin oikeustieteellinen jatkokoulutus, jossa opitaan käräjäoikeustyöskentelyn eri vaiheet sekä tutustutaan tuomarin rooliin ja ajattelutapaan.

Jonkun mielestä työtehtävien vaihtotahtini saattaa kuulostaa nopeatempoiselta. Ja jos joku nyt kysyisi minulta, miksi olen taas kerran vaihtamassa tehtävää, vastaus olisi kovin yksinkertainen: itsensä kehittäminen. Uskon nimittäin, että käräjäoikeusvuosi kehittää minua monella tapaa niin esimiehenä, juristina kuin ihmisenäkin. Esimiestaitoni karttuvat, kun pääsen toimimaan oikeuden puheenjohtajana. Lisäksi ammattiosaamiseni lakimiehenä varmasti moninkertaistuu. Luulen, että ihmisenä myös ainakin vuorovaikutustaitoni paranevat, kun kohtaan oikeudessa hyvinkin eri elämäntilanteissa olevia asiakkaita.

Etuoikeus oppia

Minusta tuntuu suorastaan etuoikeutetulta päästä taas oppimaan uusia asioita ja kehittämään omia taitojani – etenkin nyt, kun yhteiskunnassa on kohkattu viime vuodet jatkuvasti työelämän ja työtehtävien muutoksesta. Vanhoja työtehtäviä häviää tai on jo hävinnyt. Uusia töitä syntyy. Kukaan ei varmuudella tiedä, millaisia valmiuksia työntekijältä jatkossa vaaditaan. Uskallan kuitenkin väittää, että tulevaisuudessa pärjäävät ne, joilla on yhä enemmän ja monipuolisempaa osaamista. Uskon, että juuri erilaisten työtehtävien kokeilu luo uusia taitoja ja takaa töitä myös jatkossa. Ei ole väliä, vaihtaako kokonaan työpaikkaa, siirtyykö hetkeksi työnkiertoon toiseen yritykseen vai muuttaako työtehtäviä saman organisaation sisällä. Kunhan muuttuu, ei juutu.

Suvi Männistö

PS. Voit seurata työviikkoani Valtiokonttorin Instagram-tilillä os. https://www.instagram.com/valtiokonttori/

henkilöstö

Lupa johtaa fiksummin – osaavan HR-kumppanin kanssa

Joulukuun alussa Valtiokonttorin tiloihin kokoontui innostunut HR-johtajien ja johtavien asiantuntijoiden joukko pohtimaan ja keskustelemaan henkilöstöjohtamisen uudelleen organisoitumisen haasteista HR Business Partner -otsikolla. Ilahduttavan monet virastot haluavat uudistaa henkilöstöjohtamista painokkaammin strategian toteuttajaksi ja ratkaista työn murroksen myötä tulevia toiminnan uudistamisen haasteita. Vero, Liikennevirasto ja Tekes esittelivät omaa HR Business Partner -malliaan ja kertoivat käyttäjäkokemuksiaan siihen siirtymisestä ja toiminnan tavasta.

HR Business Partner, tai suomalaisittain HR-kumppani -mallin perusajatus on se, että viraston johtoryhmässä ja toimialojen johtoryhmissä on mukana nimetty strategisen henkilöstöjohtamisen asiantuntija kumppanina tukemassa linjajohtoa. Yhteisessä keskustelutilaisuudessa omia kokemuksiaan HR-kumppani -malleista esitelleet virastot kertoivat toiminnan tavoitteena olevan viraston strategian toteutus, johtajuuden ja organisaation toimintakulttuurin sekä osaamisen kehittäminen. Saimme myös mainion esimerkin siitä, miten HR-kumppanuuden myötä koko johtoryhmän toiminta voi tehostua ja parantua, kun sparrausta saakin ryhmän oman jäsenen toimesta.

Irti henkilöstöhallinnon perusrutiineista ja kohti vahvaa strategiaosaamista

HR-kumppanuus -mallien kehittämiseen virastoissa vaikuttaa tällä hetkellä olevan hyvä vire. Keskeisiä kysymyksiä HR-toiminnon näkökulmasta ovat toiminnon roolien uudelleen määrittely ja se, millaista osaamista HR-kumppanilta edellytetään.

Monia käytännön kysymyksiäkin tulee uudelleen mietittäväksi, kuten missä henkilöstöhallinnon perusrutiinien hoito tapahtuu. HR-kumppanin tehtäviin se ei kuulu, kun työpanos painottuu strategian toteutukseen toimialojen kanssa. Perusrutiinien hoidossa Palkeilla onkin jatkossa merkittävä rooli.

HR-kumppanilta odotetaan vahvaa osaamista muutosjohtamisesta ja valmiutta hahmottaa kokonaisuus strategisesta näkökulmasta, jotta voi tukea johtajia ja esimiehiä strategian toteutuksessa. Tässä niin kuin monessa muussakin asiassa työ tekijäänsä opettaa, kunhan tahtoa ja rohkeutta riittää.

HR-kumppanuusosaamisen valmiuksia voidaan luoda monipuolisesti myös erilaisten osaamisen kehittämisen muotojen avulla. Näistä esimerkkinä voidaan mainita valmennus, työpajatyöskentely, itseopiskelu, vertaisoppiminen jne. Hyvän tuen HR-kumppani -mallin käyttöönotolle tarjoaa myös keväällä 2018 tuotantokäytön aloittava valtion yhteinen verkko-oppimisympäristö eOppiva. Sinne voidaan toteuttaa HR-kumppani -mallin perustietoa sekä HR-ammattilaisille että viraston substanssiesimiehille ja johdolle. eOppivaan voidaan myös toteuttaa mallin käyttöönottoa tukevaa verkostomaista työskentelyä, jota voidaan tarpeen mukaan syventää kasvokkain tapahtuvalla valmennuksella.

Johdon ymmärrettävä HR-kumppanin arvo

Yhteinen keskustelutilaisuus kiteytyi osallistujien ajatukseen, että viime kädessä HR-kumppani -mallissa on kysymys koko johtamisjärjestelmän ja -kulttuurin muutoksesta. HR-johtajat ja -asiantuntijat voivat olla aloitteellisia uudelleen organisoitumisen edistämisessä, mutta niin kuin tangoon, myös kumppanuusyhteistyöhön tarvitaan kahden osapuolen aktiivinen panostus. Johtajilta malli edellyttää aktiivista yhteistyötä HR-kumppanin suuntaan; hyväksymistä johtoryhmän tasa-arvoiseksi jäseneksi, näkemysten kuulemista ja ennen kaikkea yhdessä tekemistä yhteisen tavoitteen suuntaan.  Johtamistakin on lupa tehdä fiksummin, se onnistuu parhaiten henkilöstöjohtamiseen erikoistuneen asiantuntijan – HR-kumppanin – kanssa.

Kirjoittajat:

Leena PeltolaLeena Peltola työskentelee Valtiokonttorin henkilöstöjohtamisen tukipalveluissa kehityspäällikkönä. Tehtävässään Leena konsultoi virastojen johtamisen ja työyhteisöjen kehittämishankkeita ja on mukana edistämässä henkilöstöjohtamisen kehittymistä koko valtiokonsernissa. Leena on työskennellyt nykyisessä tehtävässään kolme vuotta. Tätä ennen hän on johtamisen ja organisaation kehittämisen konsulttina yrityssektorilla sekä THL:ssä ja Stakesissa kehittämispäällikkönä.

 

 

Tiina Kukkonen-SuvivuoTiina Kukkonen-Suvivuo toimii tällä hetkellä HAUS kehittämiskeskuksessa määräaikaisena johtajana, jonka vastuualueena on HR-valmennuksen ja henkilöstöjohtamisen kehittäminen sekä turvallisuuskoulutuksen yhteistyö. Vakituinen virka on sisäministeriön henkilöstö- ja hallintojohtaja, jonka vastuulla on ministeriön henkilöstö- ja yleishallintoasioiden yksikkö. Sisäministeriössä Tiina on työskennellyt runsaat 11 vuotta ja sitä ennen oikeusministeriössä 22 vuotta.

henkilöstö

Töissä valtiolla

Valtio Expon valmisteluporukka

Muistan hyvin, kun reilut kymmen vuotta sitten siirryin Valtiokonttoriin. Omat mielikuvani eivät täysin vastanneet todellisuutta. Työskentely valtiolla ei ollutkaan kovin eksoottista.

Reilun viikon työskentelyn jälkeen menin tapaamaan kavereitani Turkuun kalastusretkelle. Siirtyminen valtion leipiin oli veneessä ykköshupailun aihe:

– Ylitarkastaja! Kenen yli sää tarkastat?
– Meetkö heti konttorikoppiisi punasten taakse (oven ulkona oli takavuosina liikennevalotyyppinen laite, josta näki onko virkamies käytettävissä)
– Meetkö töihin heti aamusta? Entäs monelta livahdat pois?

Juttua riitti ja mielikuva valtion virkailijasta ei näemmä ollut kovin mairitteleva. Tämä tunnistettiin myös silloisessa Valtiokonttorissa. Sen aikainen pääjohtajamme Jukka Wuolijoki opastikin meitä tulokasinfossa hauskasti, ettei kyseistä valtion mielikuvaa kannata enää uusien virkamiesten vahvistaa.

Edelleenkin sanoilla virkamies ja hallinto (etenkin kun sanat ovat kimpassa) on hieman negatiivinen kaiku. Mielikuvat ovat tiukassa. Toisaalta yksittäisillä virastoilla voi olla hyvinkin positiivinen mielikuva kansalaisten keskuudessa. Esimerkiksi käynee vaikkapa Puolustusvoimat tai Tulli.

Muuttuuko virkamies hallinnon myötä?

Valtionhallinto on viimeisen kymmenen vuoden aikana muuttunut. On ollut irtautumista (mm. yliopistot) sekä yhtiöittämistä ja yhdistämistä. Virkamiesten määrä valtiolla on vähentynyt. Työajat ja -tehtävät, palkat, eläkkeet, nimikkeet sekä lomat ovat muuttuneet samantyyppisiksi kuin yksityisellä sektorillakin.

Entäpä tehokkuus tai ajan hengessä oleminen? Töissä valtiolla oli teemana Valtio Expossa viime toukokuussa. Ei mitään nolostuttavaa. Ainakin lattiatuntuma tapahtumassa oli innostava. Ohjelmastakin sen saattoi havainnoida. Selkeä etunoja – tunnelman aisti myös käytävillä. Ei mitään virkamieskiekkoa.

Valtio Expossa tavataan!

Valtio Expo on saavuttanut vakiintuneen aseman valtion henkilöstön keskuudessa. Tapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 2008, ja tuntuu, että päivästä tulee vuosi vuodelta entistä vauhdikkaampi ja informatiivisempi. Ohjelmatarjonta on siirtynyt hankkeista laajempiin kokonaisuuksiin ja paneeleissa ruoditaan hallinnon toimivuutta.

Järjestämme Valtio Expon ensi vuonna 8. toukokuuta. Tapahtuman valmistelut ovat jo käynnissä ja Valtiokonttorin tavoitteena on taas ylittää itsensä. Saimme paljon kiitosta viime vuoden tapahtumasta, joten rima on korkealla. Päivä tarjoaa näköalapaikan valtiolla tehtävään työhön ja sen tekijöihin, joten tapaamisiin taas ensi vuonna!

valtioexpo.fi
Valtio Expo -facebook
#valtioexpo

Valtionhallinnon henkilöstöön lukuina voi tutustua osoitteessa netra.fi

Kuten kuvasta näkyy, valtiolla työskentelevät eivät ulkoisesti juuri poikkea muista työntekijöistä. Kuvassa Valtio Expon junailijaporukka vasemmalta oikealle: Laura Salmi, Marja-Leena Viitala ja Ismo Tikka.

Ismo Tikka

henkilöstö ilmiöt

Happily ever after – minkälaisia tarinoita henkilökierrosta sinä haluat kuulla?

”Ilmoittauduin henkilökiertoon ja minut valittiin. Kun kerroin tästä esimiehelleni, hän tipahti tuolilta. Kuukauden selvittelyn jälkeen sain kuulla, etten pääsekään lähtemään. Turhauttavaa.”

”Tiimini jäsen tuli eräänä perjantaina kertomaan minulle iloisesti tulleensa valituksi viraston x henkilökiertotehtävään. Tipahdin tuolilta. Asia tuli minulle täydellisenä yllätyksenä. Yritin koota itseni ja kerroin palaavani asiaan. Tiimilleni oltiin antamassa uutta tehtävää ja tarvitsin kaikki kynnelle kykenevät avukseni tehtävän rakentamisessa. En myöskään tiennyt kunnolla, mitä henkilökierto tarkoitti. Soitin paniikissa suoraan henkilöstöpäälliköllemme. Selvitimme asiaa HR:n, tulosalueemme johdon ja muiden esimiesten kanssa. Lomien vuoksi pystyimme ilmoittamaan henkilökierrosta innostuneelle tiimini jäsenelle vasta kuukauden viiveellä, ettei henkilökierto onnistu. Hän ei meinannut ollenkaan ymmärtää, miksi ei. Turhauttavaa.”

Myönteisiä tarinoita henkilökierrosta on paljon. Mutta myös niitä, joissa homma ei ole toiminut alkuunkaan. Vaikka edellä on kerrottu vain yhden henkilökierron tarina, olisin toivonut senkin onnistuvan. Pidän tarinoista, joissa on draamaa, mutta onnellinen loppu. Miten draaman kaari käännetään?

Suunnitelmallisuudella. Onnistunut henkilökierto edellyttää hyvää käsikirjoitusta – suunnitelmallisuutta kaikilta osapuolilta ja päälle paljon keskustelua. Jotta kukaan ei tipahtaisi tuolilta tai turhautuisi. Organisaatio voi kirjoittaa oman tarinansa henkilökierrosta. Kertomuksen, jolla on monta kertojaa ja useita sivujuonia, mutta yksi onnellinen loppu. Organisaation johto yhdessä HR:n kanssa näyttää suuntaa sanomalla kyllä henkilökierrolle, mutta tarinan todellisia sankareita ovat esimiehet ja työntekijät.

Esimiehen kannattaa kartoittaa ne tiiminsä tehtävät, joissa henkilökierto toimisi parhaiten osaamisen kehittämisen työkaluna. Keskustellessaan tiimiläistensä kanssa osaamisen kehittämisestä esimies voi nostaa henkilökierron esille yhtenä vaihtoehtona. Koska onnistuminen on myös asenne, on hyvä pitää mieli avoinna: jos henkilökiertoon lähteminen ei onnistu juuri silloin kun tiimin jäsenelle tarjotaan mahdollisuutta, on esimiehen perusteluiden lisäksi hyvä pohtia yhdessä työntekijän kanssa sopivampaa ajankohtaa. Edellyttäen että henkilökierto on kyseisen tehtävän osaamisen kehittämisessä mielekästä.

Tämä tarina on interaktiivinen. Myös työntekijät kirjoittavat sitä. Henkilökierrosta kiinnostunut työntekijä kertoo esimiehelleen kiinnostuksestaan. Hän keskustelee esimiehensä kanssa siitä, kuinka henkilökierto tukisi osaamisen kehittämistä juuri hänen tehtävässään ja siitä, milloin olisi sopiva aika töiden kannalta hypätä hetkeksi toisiin tehtäviin. Kun oikea hetki ja tehtävä löytyvät, työntekijä on aktiivinen henkilökierron tavoitteiden määrittelyssä.

Pelkkä punainen lanka ei riitä. Onnellinen loppu vaatii muitakin värejä. Uskon kuitenkin, että suunnitelmallisuus on haluamani onnellisen lopun pohjaväri. Tarinan juju.

Haluatko kuulla lisää tarinoita henkilökierrosta? Niitä kerrotaan Valtio Expossa keskiviikkona 10.5. paneelissa ”Koeajossa henkilökierto – jalka pois jarrulta ja kaasu pohjaan?” Kyydissä henkilökierrossa olleita, esimiehiä ja HR.

Tarinoita ja lyhyen oppimäärän henkilökierrosta valtiolla löydät myös Valtiokonttorin kotisivuilla > Henkilökierto

Onnellisten loppujen puolesta,

Anna Hokkinen