Kategoria

digitalisaatio

digitalisaatio

Suuret muutokset vaativat pitkäjänteistä kehittämistä

Kun erilaiset pulmat, joihin yritetään löytää helpotusta esimerkiksi digitalisaation avulla, muuttuvat yhä monimutkaisemmiksi ja viheliäisemmiksi, ratkaisuistakin tulee yhä pitkäikäisempiä. Tällä en tarkoita sitä, että palvelut pysyisivät pitkään samanlaisina. Ne kehittyvät ketterästi ajan myötä, mutta niiden ydin, vaikkapa alustaratkaisu, saattaa pysyä ennallaan hyvinkin kauan. Tällaisen pitkäjänteisen evolutionaarisen kehittämisen malli istuu välillä erittäin huonosti valtionhallinnon pisimmilläänkin nelivuotisiin hallitusohjelmiin. Tämä on asia, johon mm. Sitra on yrittänyt vaikuttaa.

Nostan aiheen blogiini, kun nyt vierestä seuraan yhden hankkeen, ”Digitalisoidaan valtionavustukset” (DIVA), puurtamista rahoituksen varmistamiseksi yli hallituskauden. Hanke on ollut osa nykyisen hallituksen ”Digitalisoidaan julkiset palvelut” -kärkihanketta. Esiselvitys meni hyvin ja sai hyvää palautetta. Yhteinen ymmärrys oli, että jatkaa pitäisi selvityksen suositusten mukaisesti. Mutta koska poikkihallinnolliset kärkihankkeet ovat osa nykyisen hallituksen ohjelmaa, on viimeistään tämän vuoden lopussa katko, aivan riippumatta siitä, mitä on saatu aikaan.

Selvää tietenkin on, että maailmankatsomusten ja politiikan pitää vaikuttaa valtionhallinnon tekemisiin ja prioriteetteihin. Samalla pitäisi kuitenkin voida kehittää palveluita pitkäjänteisesti. Pitäisi pystyä varmistamaan riittävän yhteiset tavoitteet ja varmistaa tekemisen rahoitus yli hallituskausien.

Valtionhallinto tarvitsee mekanismin, joka mahdollistaa tällaisen pidemmän aikavälin poikkihallinnollisen kehittämisen. Nyt näyttää siltä, että jatkon varmistaminen on yksinomaan kiinni aiheesta kiinnostuneiden sitkeydestä ja luovuudesta. Jossain vaiheessa tulee kuitenkin väsy. Lisäkierteenä näyttää olevan sekin, että asioiden substanssista ja niiden tekemisen rahoittamisesta keskustelevat eri tahot ja eri aikoina.

digitalisaatio ilmiöt kansalaisille

Kohti sprinttiä – ja heti olympiakisojen jälkeen!

Perinteinen tai luistelu

Aikalisä!-toimintamalli on tarjonnut tukitoimia nuorten miesten syrjäytymiskehityksen ehkäisemiseksi jo yli kymmenen vuotta. Toimintamalli mahdollistaa aktiivisen tuen tarjoamisen nuorille miehille kutsunnoissa ja varusmies- tai siviilipalveluksen keskeytyessä. Nyt on edessä sprintti eteenpäin.

Kokeilemme verkostossa, jossa Valtiokonttori on mukana, miten perinteinen Aikalisä-toiminta laajentuisi digitaaliseksi palveluksi, jota hyödyntäisivät asevelvollisuusikäiset sekä näiden nuorten kanssa toimivat asiantuntijat ja palvelutuottajat.

Palvelu voi antaa tietoa asevelvolliselle kuinka optimoida asevelvollisuuden hyödyt luistavassa urasuunnittelussa tai tukea asevelvollisen keskeyttäessä palveluksen esimerkiksi tapaturman takia.

Mukana kehittelyssä ovat mm. puolustusvoimat, siviilipalveluskeskus, KELA, TEM, Opetushallitus, PLM, OKM, Valtiokonttori ja VRK. Toimijoita on tullut lisää sanan kiirittyä verkostoissa.

Äkkilähtö

Lähdimme äkkilähdöllä valtiovarainministeriön lanseeraamaan kokeilukiihdyttämöön mukaan. Kokeilukiihdyttämö on yksi uusista formaateista, joilla rakennetaan valtion hallintoon yhteisöllisyyttä ja keskinäistä sparrailuverkostoa uudella tavalla tekemisen ympärille – asenteella ”töissä valtiolla, kansalaisten parhaaksi”.

Onnistuimme kiihdyttämössä rajaamaan palvelua, täsmentämään tavoitteita ja jäsentämään seuraavaa vaihetta. Seuraavaksi osallistumme Desing Sprint –viikkoon, jossa keskitytään idean syväluotaukseen, kohderyhmän ja sisällön tarkentamiseen ja vahvistamaan yhteistä ymmärrystä digipalvelusta.

Sprintissä tavoitteemme on saada valmiiksi testattavissa oleva digitaalinen aikalisä-prototyyppi. Sprintti on meneillään viikolla 10.

Sprintti virkakoneiston matkana

Aikaisemmin hiihto oli vahvasti ainoastaan kestävyyspainotteinen laji, mutta on nykyään monipuolistunut siltäkin osin kun keksittiin sprinttihiihto. Hiihtäjältä vaaditaan yhä enemmän anaerobisia ominaisuuksia, hyvää hermolihasjärjestelmän toimintaa ja voimaominaisuuksia. Hiihdon puolella samat hiihtäjät pärjäävät kuitenkin sekä 15 km hiihdossa että 2 km sprinttihiihdossa.

Ehkäpä me virkamiehetkin omaamme kestävyyden lisäksi ketteryyttä. Sitä testataan sprintissä. Design Sprint on Googlen kehittämä menetelmä liiketoiminnan ongelmien ratkaisemiseksi, uusien tuotteiden luomiseksi tai nykyisten parantamiseksi. Siinä tavoitellaan kuukausien työn tiivistämistä muutamaan päivään.

Aikalisä ja maali

Erinomaiseen asiakaskokemukseen ei riitä pelkästään hyvä korvauspalvelu vaan lisäksi tarvitaan yhteistyötä yhteiskunnan muiden toimijoiden kanssa. Asevelvollisen turvaverkko eli digitaalinen aikalisä on tulevaisuudessa palvelu, johon kuuluu itsepalvelun lisäksi puhelinpalvelu, chat ja henkilökohtainen ohjaaminen esimerkiksi uudelleenkoulutukseen, palvelualustana Suomi.fi. Tai ainakin mallia kannattaa kokeilla. Kokeilussa sallitaan myös epäonnistuminen.

Kokeilussa suunnitellaan, jalkaudutaan, kuullaan, havainnoidaan ja kokeillaan. Yhteistyössä maaliin asti. Maali on palvelun prototyyppi mitä testataan nuorilla sekä nuorten parissa työskentelevillä sosiaalikuraattoreilla ja nuorisotyön ohjaajilla jo maaliskuussa. Valmis palvelu vuoden 2018 aikana.

Lue lisää perinteisestä Aikalisästä >

Ismo Tikka

digitalisaatio

Kohti asiakaslähtöistä viestintää

”Asiakkaiden näkemysten mukaan myös D9-digitiimin aktiivinen viestintä ja sidosryhmätilaisuudet ovat olleet erittäin hyviä”. Muun muassa tämä nousi usein esille D9-digitiimin toiminnan arviointikyselyssä. Minulle, viestinnän ammattilaiselle, tämä palaute tarkoittaa sitä, että olemme onnistuneet työssämme.

Kurkistetaanpa ajassa hieman taaksepäin. Valtionhallinnon organisaatioita palveluiden digitalisoinnissa auttava D9-digitiimi aloitti työnsä vuosi sitten maaliskuussa ja tiimin yksi tärkeimmistä tehtävistä on tuoda asiakaslähtöinen ajattelu valtionhallinnon työskentelyyn. Työnsä tiimi aloitti nollasta: ei ollut valmiita asiakassuhteita, eikä taidettu ihan tuntea asiakkaiden toimintatapoja. Meille asiakkaita ovat kaikki valtionhallinnon toimijat, esimerkiksi virastot ja ministeriöt.  Kuten missä tahansa toiminnan käynnistämisessä, tärkeintä on toiminnasta viestiminen ja markkinoiminen. Viestintää ei voi tehdä yksi ihminen, vaan siihen tarvitaan myös muut työntekijät. Olemme viestineet monikanavaisesti, twiittailleet asiakkaiden tapahtumissa, kirjoittaneet uutisjuttuja työstämme asiakkaidemme kanssa ja tuoneet asiantuntijuuttamme esille muun muassa blogien välityksellä. Lisäksi teemme videoita niin palvelumuotoilussa kuin viestinnässä.

Valtiohallinnossa on tälläkin hetkellä paljon hankkeita ja ohjelmia, joista kannattaa viestiä, olivat ne sitten alussa, keskikohdassa tai melkein lopussa. D9-digitiimi tukee digitalisaatiohankkeiden läpivientiä ainakin tämän vuoden loppuun. Jatkosta saamme tietää kevään aikana. Kokemusten jakamisen lisäksi viestiminen on siis äärimmäisen tärkeää myös tiimin jatkon kannalta – meidän on kerrottava näkyvästi mitä olemme saaneet aikaan.

Asiakas mukaan viestintästrategian työstämiseen

Työ D9-digitiimissä on mahdollistanut minulle todellisen näköalapaikan asiakaslähtöiseen viestinnän kehittämiseen. Tästä innostuneena ehdotin, että uudistaisimme myös Valtiokonttorin viestintästrategian aiempaa asiakaslähtöisemmäksi.

Viestintästrategiatyö aloitettiin reilu viikko sitten. Päätimme tehdä viestintästrategian asiakaslähtöisesti, palvelumuotoilun menetelmiä hyödyntäen. Alkuun tarkastelimme viestintäyksikön vahvuuksia ja heikkouksia. Seuraavaksi pohdimme asiakkaan tarpeita empatiakartan avulla ja laadimme kyselyn asiakkaille sekä käymme haastattelemassa heitä. Valtiokonttorin asiakkaita ovat muun muassa ministeriöt, valtiohallinnon virastot, kansalaiset, kansainväliset sijoittajat ja media. Syksyllä viestintästrategiaa työstetään vielä yhdessä henkilöstön ja johdon kanssa. Työn pitäisi valmistua vuoden loppuun mennessä.

Valtiokonttorin yksi strategisissa tavoitteista on: ”tuotamme erinomaisen asiakaskokemuksen”. Uskon, että tällä työllä pääsemme tavoitteeseemme.

digitalisaatio

Kaksi tarinaa siitä miksi digi on tärkeää

Digitalisoituvassa maailmassa digikyvykkyydestä puhutaan jo ihmisarvokysymyksenä. Monet ikäihmiset kysyvät, olenko enää arvokas yhteisöni jäsen, jos en halua käyttää digipalveluja? Digi voisi kuitenkin olla arjessamme läsnä myös ilman, että meidän tarvitsee olla digikyvykkäitä tai -halukkaita. Seuraavaksi kerron kaksi tarinaa siitä, miten oli ennen ja miten voisi olla aivan kohta.

Tapahtui 20 vuotta sitten  

Veikko oli reilu 70-vuotias. Hän oli edelleen mieleltään virkeä leskimies, mutta kroppa ei enää totellut toisen maailmansodan veteraania kuten ennen. Jalat tahtoivat pettää alta ja kaatuessa ei oikein koordinaatio riittänyt omin avuin ylösnousemiseen. Veikko oli saanut turvarannekkeen, jonka avulla hän olisi voinut hälyttää apua vaikkapa kaatuessaan, mutta kieltäytyi pitämästä sitä, kun ei omien sanojensa mukaan halunnut kantaa ”lasten leluja”. Ranneke nököttikin koskemattomana kirjahyllyssä. Sukulaisilla oli eriäviä mielipiteitä asiasta, mutta ne kaikuivat kuuroille korville. Eikä hän halunnut kodinhoitopalvelujakaan. Niinpä lapset ja muut lähiomaiset pitivät hoivarinkiä ja kävivät aika ajoin katsomassa rakkaan veteraaninsa vointia jo ihan oman mielenrauhansakin vuoksi.

Eräänä yönä Veikko oli nukkunut huonosti ja kääntyillessään levottomasti hän oli tipahtanut sängystä. Veikko ei satuttanut itseään tilanteessa pahemmin, mutta sängyn ja seinän välin ollessa ahdas hän ei saanut itseään takaisin pystyasentoon. Tunnit ja päivät kuluivat. Kaiken kaikkia meni neljä päivää ennen kuin vuorossa ollut sukulainen saapui tarkistamaan vointia. Veikko oli edelleen hengissä, mutta hankalassa asennossa päiväkausien viruminen oli tehnyt sen, että häneltä oli pettänyt niin munuaiset kuin verenkierto raajoissa. Veikko vietiin sairaalaan, jossa hän menehtyi tajuihinsa tulematta muutaman viikon kuluttua tapahtuneesta. Lähiomaisten suru oli suuri ja hieman turhautuneenakin he puivat useasti jälkikäteen sitä, miksi rakas ikämies oli ollut niin pahuksen jääräpäinen.

Kenties joskus lähitulevaisuudessa

Aino on virkeä 80-vuotias ikäneito, joka asuu edelleen kotonaan. Vaikka takuuaika fyysisestä kunnosta alkaakin olla jo lopussa, olivat sukulaiset jonkin aikaa vihjailleet palveluasumisesta. Ainon mielestä ajatus tuntui oudolta. ”Minnekös sitä nyt omasta kodistaan lähtisi, kaikkien muistojen ja tuttujen tavaroiden keskeltä”, oli Aino sukulaisilleen sanonut. Hän on kuullut tietokoneesta ja älyvempeleistä, mutta tuomitsi ne nuorempien asiaksi. ”Matkapuhelin riittävän isoilla numeronäppäimillä riittää minulle digiksi”, Aino tuumaa. Hän ei kuitenkaan vastustanut, kun pojanpoika Arto ehdotti palvelua, jossa tietokone auttaisi huolehtimaan mummin hyvinvoinnista. Laitteen keskusyksikkö sijoitettiin kirjahyllyn ylähyllylle, jotta se ei muistuttaisi Ainoa olemassaolostaan. Yksikön lisäksi huoneistoon sijoitettiin muutamia huomaamattomia antureita.

Eräänä talvipäivänä Ainon tullessa kävelylenkiltään, tarttuivat hänen talvikenkien nastat ikävästi mattoon vieden Ainolta jalat alta liukkaalla parketilla. Ainon nilkkaan sattui ja käsilaukun tavaratkin olivat levinneet pitkin lattiaa. Tässä vaiheessa eteisen katonrajassa olleen anturin liikkeentunnistimet lähettivät viestiä hoivapalvelun tuottajalle. Hoivapalvelu soitti Ainolle, joka ei tilanteensa vuoksi päässyt vastaamaan puhelimeen. Tämä oli palveluntuottajalle merkki siitä, että pitää lähteä paikan päälle tarkastamaan tilanne. Koska Aino asuu Helsingissä, niin hoivapalvelun vastuuhenkilö pyyhälsi paikalle alle puolessa tunnissa. Hänet vietiin terveyskeskukseen, jossa nilkka tutkittiin. Nivelsiteet olivat venähtäneet, mutta muutoin Aino oli kunnossa. Jo sairaalasta Aino soitti pojanpojalleen kiitokset digivempeleistä.

Itselleni näihin kahteen tarinaan kiteytyy hyvin se, miksi hyvinvoinnin ja terveyden alueelle kannattaa miettiä robotiikan ja tekoälyn käyttöön ottoa. Teknologialla voidaan helpottaa arkea ja tehdä omasta kodista turvallinen paikka fyysisen tai henkisen kunnon heikentyessä. Ja ennen kaikkea saamme pitää rakkaat vanhuksemme luonamme pidempään, hieman edes kevyemmin sydämin.

Hyvinvoinnin AiRo -ohjelma tukee tekoälyn ja robotiikan hyödyntämistä sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä hyvinvoinnin edistämisessä kaikilla yhteiskunnan tasoilla yksilöstä organisaatioihin, yrityksiin ja julkissektoriin. Termi AiRo tulee sanoista tekoäly (AI) ja robotiikka (robotics). Hyvinvoinnin AiRo -ohjelma edistää eri toimijoiden yhteydenpitoa ja yhteistyötä sekä lisää tietoisuutta tekoäly- ja robotiikkateknologioiden mahdollisuuksista.

Tervetuloa vaikuttamaan tärkeän aiheen parissa otsikolla, Miten robotit ja tekoäly saadaan parhaiten palvelemaan meidän kaikkien hyvinvointia? Samalla kuulet AiRo-ohjelmasta, hyvinvointirobotiikasta, pääset tutustumaan robotteihin ja vaikuttamaan AiRo-ohjelman tavoitteisiin ja jatkotoimenpiteisiin.

Aika: ti 13.2. klo 8.30– 15.00

Paikka: Airo Island, Viikintie 1 (Tekniikan museon vieressä), Helsinki

 

 

 

Seminaarin ohjelma:

  • Puheenvuorot hyvinvointirobotiikasta ja Airo-ohjelmasta
  • Työpaja Airo-ohjelman teemoista
  • Robotit kotona, sairaaloissa, hyvinvointivalmennuksessa ja kuntoutuksessa sekä lääkehoidossa
  • Ohjelmistorobotiikka ja tekoäly sosiaali- ja terveyssektorilla
  • Edellytysten kehittäminen mm. lainsäädäntö, toimintamallit, osaaminen ja kansainvälinen yhteistyö
  • Hyvinvointirobottien näyttely

Lisätietoja ohjelmasta

Ilmoittautumiset

digitalisaatio

Valtionavustusten digitalisoinnin esiselvitys valmis – nyt toimeen

Valtiokonttori teki syksyllä 2015 koko valtionhallintoa koskevan selvityksen, jossa yhdessä virastojen ja laitosten kanssa arvioitiin heidän digitalisaatiovalmiuttaan ja kerättiin ideoita digitalisaatiohankkeiksi. Tulokset koottiin keväällä 2016 Valmiina digikiriin -raporttiin ja sen pohjalta Valtiokonttoria pyydettiin arvioimaan yhdessä virastojen kanssa, mitkä hankkeista olisivat potentiaalisimpia toteutettavia. Nämä arviot koottiin Digistartti-raporttiin hankekohtaisine liitteineen. Yksi Digistartti-raporttiin päätyneistä hankkeista oli opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) kanssa työstetty valtionavustusten digitalisointi.

Syksystä 2016 talveen 2017 valmisteltiin VAdigiksi nimettyä esiselvitystä ja vuoden 2016 marraskuussa selvisi, että työlle saadaan Digitalisoidaan julkiset palvelut -kärkihankkeen rahoitusta. OKM asetti esiselvityshankkeen 13.3.2017, työ päättyi valtaosin lokakuussa ja selvityksen loppuraportti julkistettiin 11.12.2017.

Digitalisaation tuki (D9) toimialamme oli aktiivisesti mukana OKM:n vastuulle kuuluneessa hankkeessa allekirjoittaneen vastatessa esiselvityskokonaisuuden operatiivisesta johtamisesta. Lisäksi Anni Leppänen oli meiltä aktiivisesti mukana kevään ja kesän aikana tukemassa valtionavustusten operatiivisen toiminnan kipukohtien etsimistä ja tulevaisuuden toimintatapojen visioimista. Työtä tehtiin palvelumuotoilemalla valituissa pilottikohteissa yhteistyössä avustusten myöntäjien ja hakijoiden kanssa. Lisäksi digijohtajamme Nina Nissilä oli jäsenenä OKM:n Tuula Lybeckin johtamassa ohjausryhmässä.

En tässä mene syvälle esiselvityksen tuloksiin, sillä niistä kerrotaan yllä linkitetyllä julkistussivulla ja lisäksi Tuula tulee kertomaan asiasta mm. Suomidigi.fi:n sivuilla. Osin jäävinä ja subjektiivisena arvionani kuitenkin totean, että työtä tehtiin hyvässä yhteistyössä ja asiakkaita (avustuksia myöntävät ja hakevat tahot) edustaneessa ns. referenssiryhmässä mukana olleet olivat tyytyväisiä tuloksiin ja odottavat nyt tehtyjen ehdotusten toimeenpanoa.

Hankehallinnollisestikin esiselvitys meni hyvin: tavoitellut tulokset pääosin saavutettiin, aikataulu pidettiin ja budjettikin alittui. Alittumisen taustalla on kyllä osin sekin, miksi tulosten kohdalla sanon ”pääosin”. Vielä hankkeen valmisteluvaiheessa tavoittelimme, että valtionavustustoimintaan liittyvän datan analysoinnissa päästään pidemmälle ja mahdollisesti kokeillen tekoälynkin käyttöä analyysin osana. Valitettavasti jouduimme kuitenkin sinänsä muuten hyvin menneen analyysin aikana toteamaan, että riittävän laadukasta dataa ei ollut niin paljon käytettävissä, että vaativampiin analyyseihin olisi kannattanut mennä. Asiaan on siis palattava myöhemmin.

Tärkeimpiä tuloksia oli, että tehokas, läpinäkyvä ja vaikuttava valtionavustustoiminta edellyttää tietoperustan kuntoon laittamista ja tätä koskevaa työtä onkin jo käynnistetty. Lisäksi hankkeessa syntyi visio siitä, että valtionavustustoimintakin kannattaa järjestää markkinapaikan kaltaiseksi alustaksi, jolla hyvät yhteiskunnallisen toiminnan ideat ja niihin rahoitusta tarjoavat avustusohjelmat saadaan dialogiin keskenään ja näin edesautetaan vaikuttavimpien avustuskohteiden löytämistä nykyistäkin paremmin. Tässä hengessä on käynnissä digitalisoidaan valtionavustukset kehityshankkeen valmistelu VM:n ja OKM:n yhteistyönä ja näyttää siltä, että töihin päästään. Samalla on ehdotettu tylsähkön VAdigi-nimen vaihtamista paremmin esiselvityksen jälkeisiä tunnelmiakin kuvaavaan DIVA-nimeen.