All Posts By

Nina Nissilä

digitalisaatio

Anna asiakaskeskeisen digiloikan soida

Digitalisaation tuki -toimialan, ystävien kesken D9:n, toimikausi Valtiokonttorissa lähenee loppuaan. Oma polkuni tällä huikean hienolla reitillä lähtee kulkemaan eri suuntaan jo maanantaina 15.10. Matkan varrelle on mahtunut inspiroivia kohtaamisia, hienoja haasteita ratkottavaksi ja oivalluksia muillekin jaettavaksi.

D9 aloitti työnsä tietoisesti kokeillen. Olihan se määräaikainen kokeilu itsekin. Olemme saaneet kiistatta enemmän aikaan kuin kukaan uskalsi odottaa vaikka emme ehkä ihan jokaista asettamismääräyksen yksityiskohtaa ole kirjaimellisesti toteuttaneetkaan. Ja tästä kaikesta kuuluu kiitos sekä Valtiokonttorin tekemälle hyvälle pohjatyölle, valtiovarainministeriön näkemyksekkäälle tavalle ohjata tällaista nopean toiminnan joukkoa ja asiakkaillemme sekä virkamieskollegoillemme ympäri hallintoa. Lähes kaikki toimeksiantomme ovat lähteneet liikkeelle siitä, että meidät on pyydetty paikalle. Kollegoillamme eri virastoissa ja ministeriöissä on jo ollut ajatus, että tiimillämme olevaa osaamista voisi hyödyntää heidän toimintansa ja palvelujen kehittämisessä. Tahto ja ideat ovat siis tulleet teiltä, rakkaat kollegat, meiltä on tullut keinot muuttaa ideat toiminnaksi. Voinkin vilpittömästi sanoa, että valtionhallinto on sekä muutosmyönteinen että monelta osin jopa yksityistä sektoria edellä toiminnan innovatiivisessa uudistamisessa. Tiimillämme on tästä lukuisia konkreettisia esimerkkejä. Meitä on siivittänyt hallinnossa puhaltava muutoksen positiivinen myötätuuli.

11-henkisen tiimimme työn jälki jää elämään eri puolille valtionhallintoa. Tulevien vuosien aikana tulee olemaan hienoa seurata, mistä kaikkialta ideamme tulevatkaan näkyviin. Virkamiehet eri virastoissa ovat lähteneet meidän kanssa tekemänsä yhteistyön jälkeen jo kokeilemaan itsekseen samoja työmenetelmiä. Asiakasymmärryksen työmenetelmien merkityksen ymmärtäminen ja kyvykkyys käyttää niitä onkin jo aivan toisella tasolla kuin pari vuotta sitten. Ja mikä hienointa, monet ovat osanneet ottaa työkaluja haltuun jopa ihan ilman meitäkin.

Loppusaldomme on 98 toimeksiantoa kaikkiaan 12 eri hallinnonalalla. Toimeksiannoistamme 40 on ollut pitkäjänteisiä kuukausien pituisia projekteja, jossa on hyvin usein ollut osallisina useita toimijoita eri puolilta hallintoa. Olemme lisäksi tehneet 35 niin sanottua nopeaa kokeilua, muutamasta päivästä pariin viikkoon kestävää lyhyempää puristusta. Kaikkien asiakkaidemme kanssa emme ole pystyneet tai meiltä ei edes ole odotettu isoa työpanosta. 23 kertaa olemme muutaman tunnin panostuksella pystyneet antamaan edes jotakin kättä pidempää kehitys- tai strategiatyön tueksi. Useimmissa tapauksissa asiakkaamme ovat olleet hyvinkin perillä työmenetelmistä ja ovat kaivanneet vain ikään kuin toista mielipidettä omansa tueksi. Nämäkin kohtaamiset ovat olleet meille arvokkaita ja antaneet työllemme paljon. D9 on hyvä esimerkki siitä, että valtiolla voi saada paljon asioita aikaiseksi lyhyessäkin ajassa.

Minulle tämän tiimin vetäminen on ollut ehdottomasti tähän astisen urani huippukohta. Tiimi on ollut äärimmäisen sitoutunut, ammattitaitoinen ja tavoitteellinen työssään. Heitä on ollut ilo johtaa. Meillä on ollut maailman parhaat asiakkaat, jotka ovat ottaneet meidät avosylin vastaan eri puolilla hallintoa. Meihin on luotettu ja kanssamme on uskallettu lähteä kokeilemaan uusia työtapoja vaativien ja yhteiskunnallisesti vaikuttavien asioiden äärellä. Olen itse oppinut paljon uutta niin palvelumuotoilun kuin modernien teknologioiden mahdollisuuksista valtionhallinnon toimintaakaan unohtamatta.

Jatkuvana palveluna digitalisaation tukea tulee vuoden vaihteen jälkeen tarjoamaan Väestörekisterikeskus. Latu on nyt avattu. Toivon sydämestäni heille onnea, menestystä ja innostuksen hetkiä asiakaskeskeisen digitalisaation äärellä. Teille rakkaat virkamieskollegat sanon, että tulette tekemään vielä suuria tekoja maamme hyväksi. Olette näkemyksellisiä, rohkeita ja halukkaita viemään tätä maata eteenpäin erilaisten vaikeidenkin haasteiden keskellä. Toivotan teille onnen ja menestyksen lisäksi voimia ja rohkeutta jatkaa asiakaskeskeistä kehittämistä!

Loppuun siteeraan hieman luovasti itseänikin kovempaa hymyilijää eli Elastista. Hän on riimitellyt digiloikkaankin sopivasti:

Anna sen soida, anna sen soida
Käännä kovempaa (hei, hei) käännä kovempaa
Anna sen soida, anna sen soida
älä pysäytä digiloikkaa, älä koskaan pysäytä sitä

Mukavaa syksyä teille kaikille ja hymyillään aina kohdatessamme!

 

digitalisaatio

Ongelmia teini-ikäisen digin kanssa?

Viime aikoina uskomme ihmiskuntaan ja digiin on koeteltu oikein urakalla. Hätäisimmät ovat olleet valmiita julistamaan digitalisaation paholaisen keksinnöksi, suoraan alimmasta helvetistä. Jos nyt kuitenkin hetkeksi hylkäämme Danten Jumalaisen näytelmän tunnelmat ja suuntaamme ajatuksemme lähemmäksi omaa arkeamme. Voimme nähdä sen, että digitalisaatio on tullut teini-ikään. Teinithän hölmöilevät, niin kuin kaikki sen vaiheen kokeneet vanhemmat hyvin tietävät. Mutta emme me silti lakkaa rakastamasta ja luottamasta noihin näppynaamaisiin oman tiensä etsijöihin. Oikea kysymys onkin, miten me kasvatamme itsemme hyviksi teini-ikäisen digitalisaation vanhemmiksi ja kasvattajiksi.

Englantilainen tutkija ja jakamistalouden evankelista Rachel Botsman kertoo, että luottamuksemme perusta on muuttumassa. Ennen viikinkien aikaa luottamus pohjasi siihen, että tunsimme kaikki elämänpiirissämme vaikuttaneet ihmiset. Sittemmin me ihmiset aloimme liikkumaan ympäriinsä ja luottamuksen vahvistamiseksi tarvittiin instituutioita. Syntyi lakeja, sääntöjä ja erilaisia ulkoisia luottamuksen tunnusmerkistöjä; univormuja, symboleita, brändejä ja niin edelleen. Digitalisaation myötä luottamus on saamassa jälleen uusia ulottuvuuksia. Joissakin tapauksissa luotamme jo enemmän tuntemattomien ihmisten mielipiteisiin kuin perinteisiin tapoihin hankkia tietoa. Pisteytämme ja peukutamme palveluja ja palvelujen tuottajia.

Jaetusta luottamuksesta syntyy vahvempi luottamus digitalisaatioon

Voidaksemme luottaa digitalisaatioon, jokainen meistä joutuu opettelemaan uusia taitoja. Yksi tällainen taito on medialukutaito. Peukutukset ja pisteytykset on oiva tapa kertoa tykkäyksestä tai epäonnistuneesta palvelukokemuksesta. Mutta ennen kuin perustamme päätöksemme pelkästään peukutuksiin, meidän on hyvä ymmärtää joitakin asioita. On hyvä tiedostaa, että pisteytyksiä ja peukutuksia voivat antaa myös itse palvelun tarjoajat nostaakseen omaa statustaan. Kun valitset vaikkapa seuraavaa lomakohdetta tai illallisravintolaa netissä jaettujen suositusten perusteella, niin kerää mahdollisimman monipuolisesti näkemyksiä siitä palvelusta tai kohteesta. Monen tietolähteen käyttäminen parantaa kokonaiskuvan luotettavuutta. Hyväksy myös se, että useammasta lähteestä huolimatta saatat joutua virheellisen tai tarkoitushakuisen viestinnän uhriksi. Vanha hyvä sääntö on edelleen pätevä: Jos joku näyttää ja kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se yleensä myös on sitä. Ihmisten huijaamisella on pitkät perinteet.

Jotta ei syntyisi mielikuvaa, että digitalisaatio aiheuttaa vain haasteita luottamukselle, niin se voi myös joissakin tapauksissa merkittävästi parantaa luotettavuutta. Lohkoketjuteknologiaa tutkitaan muun muassa siksi, että sen toivotaan tarjoavan aiempaan verrattuna parempia mahdollisuuksia väärennysten ehkäisemiseen ja aitouden varmistamiseen, niin sopimuksissa kuin vaikkapa taideaarteissa. Jaetusta luottamuksesta syntyy ikään kuin vahvempi luottamus.

Vanhemmat oppivat luovimaan teini-ikäistensä kanssa opettelun ja erehdystenkin kautta. Tämän päivän teinit ovat myös monessa asiassa jo valveutuneempia kuin vanhempansa. Sama pätee suhteessamme digiin. Meillä on mahdollisuus kasvaa hyviksi digitalisaation vanhemmiksi ja kasvattajiksi, kunhan olemme vastuuntuntoisia, herkkäkorvaisia, kokeilevia ja analyyttisiä. Kyllä se teini niillä eväillä kasvatettuna tulee vielä ihan yhteiskuntakelpoiseksi.

Tsemppiä kaikille teinien vanhemmille, olipa kyseessä ihmis- tai digilapsi!

digitalisaatio

Kaksi tarinaa siitä miksi digi on tärkeää

Digitalisoituvassa maailmassa digikyvykkyydestä puhutaan jo ihmisarvokysymyksenä. Monet ikäihmiset kysyvät, olenko enää arvokas yhteisöni jäsen, jos en halua käyttää digipalveluja? Digi voisi kuitenkin olla arjessamme läsnä myös ilman, että meidän tarvitsee olla digikyvykkäitä tai -halukkaita. Seuraavaksi kerron kaksi tarinaa siitä, miten oli ennen ja miten voisi olla aivan kohta.

Tapahtui 20 vuotta sitten  

Veikko oli reilu 70-vuotias. Hän oli edelleen mieleltään virkeä leskimies, mutta kroppa ei enää totellut toisen maailmansodan veteraania kuten ennen. Jalat tahtoivat pettää alta ja kaatuessa ei oikein koordinaatio riittänyt omin avuin ylösnousemiseen. Veikko oli saanut turvarannekkeen, jonka avulla hän olisi voinut hälyttää apua vaikkapa kaatuessaan, mutta kieltäytyi pitämästä sitä, kun ei omien sanojensa mukaan halunnut kantaa ”lasten leluja”. Ranneke nököttikin koskemattomana kirjahyllyssä. Sukulaisilla oli eriäviä mielipiteitä asiasta, mutta ne kaikuivat kuuroille korville. Eikä hän halunnut kodinhoitopalvelujakaan. Niinpä lapset ja muut lähiomaiset pitivät hoivarinkiä ja kävivät aika ajoin katsomassa rakkaan veteraaninsa vointia jo ihan oman mielenrauhansakin vuoksi.

Eräänä yönä Veikko oli nukkunut huonosti ja kääntyillessään levottomasti hän oli tipahtanut sängystä. Veikko ei satuttanut itseään tilanteessa pahemmin, mutta sängyn ja seinän välin ollessa ahdas hän ei saanut itseään takaisin pystyasentoon. Tunnit ja päivät kuluivat. Kaiken kaikkia meni neljä päivää ennen kuin vuorossa ollut sukulainen saapui tarkistamaan vointia. Veikko oli edelleen hengissä, mutta hankalassa asennossa päiväkausien viruminen oli tehnyt sen, että häneltä oli pettänyt niin munuaiset kuin verenkierto raajoissa. Veikko vietiin sairaalaan, jossa hän menehtyi tajuihinsa tulematta muutaman viikon kuluttua tapahtuneesta. Lähiomaisten suru oli suuri ja hieman turhautuneenakin he puivat useasti jälkikäteen sitä, miksi rakas ikämies oli ollut niin pahuksen jääräpäinen.

Kenties joskus lähitulevaisuudessa

Aino on virkeä 80-vuotias ikäneito, joka asuu edelleen kotonaan. Vaikka takuuaika fyysisestä kunnosta alkaakin olla jo lopussa, olivat sukulaiset jonkin aikaa vihjailleet palveluasumisesta. Ainon mielestä ajatus tuntui oudolta. ”Minnekös sitä nyt omasta kodistaan lähtisi, kaikkien muistojen ja tuttujen tavaroiden keskeltä”, oli Aino sukulaisilleen sanonut. Hän on kuullut tietokoneesta ja älyvempeleistä, mutta tuomitsi ne nuorempien asiaksi. ”Matkapuhelin riittävän isoilla numeronäppäimillä riittää minulle digiksi”, Aino tuumaa. Hän ei kuitenkaan vastustanut, kun pojanpoika Arto ehdotti palvelua, jossa tietokone auttaisi huolehtimaan mummin hyvinvoinnista. Laitteen keskusyksikkö sijoitettiin kirjahyllyn ylähyllylle, jotta se ei muistuttaisi Ainoa olemassaolostaan. Yksikön lisäksi huoneistoon sijoitettiin muutamia huomaamattomia antureita.

Eräänä talvipäivänä Ainon tullessa kävelylenkiltään, tarttuivat hänen talvikenkien nastat ikävästi mattoon vieden Ainolta jalat alta liukkaalla parketilla. Ainon nilkkaan sattui ja käsilaukun tavaratkin olivat levinneet pitkin lattiaa. Tässä vaiheessa eteisen katonrajassa olleen anturin liikkeentunnistimet lähettivät viestiä hoivapalvelun tuottajalle. Hoivapalvelu soitti Ainolle, joka ei tilanteensa vuoksi päässyt vastaamaan puhelimeen. Tämä oli palveluntuottajalle merkki siitä, että pitää lähteä paikan päälle tarkastamaan tilanne. Koska Aino asuu Helsingissä, niin hoivapalvelun vastuuhenkilö pyyhälsi paikalle alle puolessa tunnissa. Hänet vietiin terveyskeskukseen, jossa nilkka tutkittiin. Nivelsiteet olivat venähtäneet, mutta muutoin Aino oli kunnossa. Jo sairaalasta Aino soitti pojanpojalleen kiitokset digivempeleistä.

Itselleni näihin kahteen tarinaan kiteytyy hyvin se, miksi hyvinvoinnin ja terveyden alueelle kannattaa miettiä robotiikan ja tekoälyn käyttöön ottoa. Teknologialla voidaan helpottaa arkea ja tehdä omasta kodista turvallinen paikka fyysisen tai henkisen kunnon heikentyessä. Ja ennen kaikkea saamme pitää rakkaat vanhuksemme luonamme pidempään, hieman edes kevyemmin sydämin.

Hyvinvoinnin AiRo -ohjelma tukee tekoälyn ja robotiikan hyödyntämistä sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä hyvinvoinnin edistämisessä kaikilla yhteiskunnan tasoilla yksilöstä organisaatioihin, yrityksiin ja julkissektoriin. Termi AiRo tulee sanoista tekoäly (AI) ja robotiikka (robotics). Hyvinvoinnin AiRo -ohjelma edistää eri toimijoiden yhteydenpitoa ja yhteistyötä sekä lisää tietoisuutta tekoäly- ja robotiikkateknologioiden mahdollisuuksista.

Tervetuloa vaikuttamaan tärkeän aiheen parissa otsikolla, Miten robotit ja tekoäly saadaan parhaiten palvelemaan meidän kaikkien hyvinvointia? Samalla kuulet AiRo-ohjelmasta, hyvinvointirobotiikasta, pääset tutustumaan robotteihin ja vaikuttamaan AiRo-ohjelman tavoitteisiin ja jatkotoimenpiteisiin.

Aika: ti 13.2. klo 8.30– 15.00

Paikka: Airo Island, Viikintie 1 (Tekniikan museon vieressä), Helsinki

 

 

 

Seminaarin ohjelma:

  • Puheenvuorot hyvinvointirobotiikasta ja Airo-ohjelmasta
  • Työpaja Airo-ohjelman teemoista
  • Robotit kotona, sairaaloissa, hyvinvointivalmennuksessa ja kuntoutuksessa sekä lääkehoidossa
  • Ohjelmistorobotiikka ja tekoäly sosiaali- ja terveyssektorilla
  • Edellytysten kehittäminen mm. lainsäädäntö, toimintamallit, osaaminen ja kansainvälinen yhteistyö
  • Hyvinvointirobottien näyttely

Lisätietoja ohjelmasta

Ilmoittautumiset

digitalisaatio ilmiöt

Myisitkö oman äitisi? Rosvojen robotti kyllä ostaisi

Viime aikoina moni on jakanut äitinsä tyttönimeä ja paria muutakin tietoa some-tutuilleen. Ties vaikka löytäisin uusia sukulaisia… No, melkein voisin sanoa, että joku löytää jotakin, mutta se ei välttämättä ole sinä tai minä. Tieto sukunimestä ei vielä takaa sukulaisuutta kenenkään kanssa. Mutta saatoit kyselyyn vastatessasi antaa yhden sellaisen tiedon, jota käytetään turvasanana monissa verkkopalveluissa. Vaikka olisit saanut linkin kyselyyn kaveriltasi Facebookissa, niin se ei automaattisesti tarkoita, että kyselyn alkuperä olisi turvallinen tai harmiton. Kautta historian kaikenlaiset pahantekijät ovat onnistuneet kukoistamaan ihmisten naiiviuden takia. Kun teknologia kehittyy, niin valitettavasti rosvojen oveluuskin kehittyy. Myös meidän varovaisuuden pitäisi kehittyä samassa tahdissa.

Ajatus siitä, että voit löytää uutta sukua netin kautta on kieltämättä hauska. Onhan moni aiemmin matkustanut jopa Utahiin asti etsiäkseen sukujuuriaan. Nyt saman tiedon voi saada nostamatta takapuoltaan kotisohvalta. Kuinka hyvin olet tietoinen, että mihin kaikkeen antamiasi tietoja sitten loppupeleissä käytetään? Sallivatko palvelun käyttöehdot nyt tai tulevaisuudessa tietojesi myynnin tai jakamisen joillekin kolmansille osapuolille kysymättä sinulta mitään? Kysyitkö muuten sukulaisiltasi luvan ennen kuin annoit heidän tietonsa sinne pilven reunalle? Näissä kansainvälisissä palveluissa saattaa olla satojen sivujen monimutkaisia englannin kielisiä sepustuksia rekisterien käytöstä, mutta harva meistä oikeasti ymmärtää mitä ne oikeasti tarkoittavat. Palvelu voi olla vielä tällä hetkellä laillinen ja toimia odotusten mukaisesti, mutta mikä mahtaa olla tilanne vaikkapa ensi vuonna tai viiden vuoden päästä.

Rikos saattaa tulla vasta vuosien päästä

Näissä harmittoman oloisissa Mikä maa tai puu olet –tyyppisissä kyselyissä, äitien tyttönimien listaamisissa ja vastaavissa voi olla kysymys myös siitä, että sinun antamiasi tietoja yhdistetään muuta kautta sinusta saataviin tietoihin ja sen perusteella pystytään jo tekemään kaikenlaisia asioita. Lisäksi tämä kaikki voidaan tehdä huomaamattomasti robotiikan avulla. Nämä meille yksittäisiltä ja toisistaan riippumattoman oloisilta vaikuttavat tietojen kyselyt ja kenties humoristisetkin jutut voivat olla jollekin toiselle osa petoksen palapeliä, jota hän tai he ovat jo rakentaneet myös muista lähteistä saatavien tietojen avulla. Meillä ei ole tällä hetkellä mitään hajua, mihin näitä tietoja yhdistettynä esimerkiksi muuhun somesta saatavaan tietoon käytetään. Rikokset voivat myös vasta odottaa syntymistään. Joskus jopa rosvotkin ovat yllättävän kärsivällisiä. Vaikka tekisi mieli ajatella, että mitä sitten, niin identiteetin varastamisesta voi syntyä pahimmillaan vuosien riesa. Korjaaminen maksaa aikaa ja rahaa eikä syyllisiä välttämättä saada koskaan kiinni. Huonoimmillaan se voi vaikeuttaa vaikkapa lainan- tai uuden työpaikan saantia.

Lähtökohtaisesti älä anna itsestäsi tarpeettomia tietoja netissä lainkaan. Missään, koskaan eikä kenellekään. Jos kyselyn tekijä on tunnettu taho, kuten suomalainen laajalevikkinen lehti tai mediatalo, niin riski on astetta pienempi. Mutta käytä silti vakavaa harkintaa. Vaikka asia tuntuisi harmittomalta ja uskot tiedon olevan muutakin kautta saatavilla, niin silti on parempi pitää se poissa sieltä naamakirjasta. Ei kannata tehdä sitä rikoksen suunnittelua ehdoin tahdoin myöskään helpommaksi.

”Me ihmiset olemme dataa”

Ei sitä nettiä kuitenkaan kannata pelätä. Siinä on paljon hyvääkin. Esimerkiksi se, että voit oikeasti olla yhteydessä kaukana asuviin sukulaisiin vaikka päivittäin ja nähdä heidän kasvonsa, kun juttelette videopuhelupalvelussa. Ja onhan se kiva työpäivän jälkeen avata kotimatkan ajaksi sosiaalinen media ja päivittää kuulumiset kavereiden kanssa. Jos tunnet sen kenen kanssa asioit ja olet yhtä huolellinen tietojesi kuin olet rahojesi kanssa, niin ei sinulla silloin ole suurta hätää. Digitalisoituvassa maailmassa me ihmiset olemme dataa. Ja datahan on uusi öljy. Pidetäänpä siis huolta omasta öljykentästämme ja val-votaan öljymme poraustoimintaa huolella. Hill Street Bluesia siteeraten: Let’s be careful out there

digitalisaatio

Suppilovahveroita etsimässä

Muutos ei lopu sillä, että aamulla herätessä toteat, että tänään en pahus soikoon kyllä ainakaan muutu. En uhmallanikaan. Tai voithan sinä sen päätöksen tehdä ja sitten kiukkuisena puhiset, kun kaikki ei ympärillä toimikaan niin kuin haluaisit: ”eikö ne turkanat ymmärtäneet, kun sanoin, että nyt riittää!”

Muutoksessa itsessään ei ole mitään uutta ja muodikasta. Jos maailma ei olisi muuttunut, asuisimme vielä luolissa ja 6-polttimoisten weberien sijaan kärventäisimme ruokamme kivien tukemalla nuotiolla. Päivänvalon aikaan meitä ei juoksuttaisi virkamiesten palveluajat vaan nälkä ja saaliin nopeat jalat.

Niin kutsuttu ajopuuteoria kehiteltiin toisen maailmansodan jälkeen selittämään Suomen roolia sodassa. Suomi ikään kuin ajopuuna ajautui sotaan, emmehän me oikeasti sitä olisi halunneet ja siksi emme myöskään ole sotasyyllisiä. Tuo selitys ei oikein ottanut tulta alleen silloinkaan eikä se toimi tänäkään päivänä. ”Kyllähän minä, mutta kun ne muut…”

Emme ole kuitenkaan tulleet kivikaudelta tähän päivään ajopuina vaan tietoisesti karikoissa luovien ja aina uudesta virran paikasta vauhtia hakien. Muutos tehdään, se ei vain tapahdu. Se on selvä, että maailma muuttuu eikä ole päätettävissämme mitkä kaikki muutokset meihin vaikuttavat. Globalisaatio on sellaista. Toisella puolella maapalloa äänestetään sillä aikaa, kun me nukumme. Aamulla herätessämme ihmettelemme, että jaahas, tällaista menivät sitten tekemään. Tai yksi kaunis päivä markkinoille tulee peli, joka muutamassa vuorokaudessa koukuttaa sadattuhannet suomalaiset. Eikä peli ollut virallisesti edes vielä saatavillamme.

Mutta sen me voimme päättää heittelehdimmekö virran vietävänä, olemmeko hyvissä tarkkailuasemissa kuin Tommy Ekblom arvokilpailujen kolmentonnin esteissä vai otammeko kenties reilusti kärkipaikan ja näytämme muulle maailmalle miten me teemme muutokset innovatiivisesti ja hallitusti, ihmisten hyvinvoinnistakin huolehtien. Kenties jopa uutta talouskasvuakin siinä sivussa luoden.

Hyvässä hölkässä kohti kärkisijoja

Meillä on kansakuntana kaikki edellytykset muutoksen kärkipaikkaan. Emme aloita taivaltamme kohti digitalisaation kirkasta valoa jostain kivikaudelta. Lähtötilanteemme ei ole huono lainkaan. Fragile States Indexin mukaan Suomi on maailman vakain maa ja The Legatum Prosperity Indexin mukaan meillä on maailman paras hallinto. Suomessa on teknistä osaamista ja demokratia. Edes lainsäädäntökään ei rajoita ihan kaikkea luovuutta vaikka sitä mielellämme syytämmekin kaikista matkan varrelle osuvista esteistä.

Viimeisten vuosien aikana on käynnistynyt satoja erilaisia hallinnon modernisointia edistäviä hankkeita, osa isompia ja toiset pienempiä. Eri virastot ovat lisäksi mukana selvityksissä ja hankkeissa, joissa tutkitaan robotiikkaa, keinoälyä, koneoppimista, lohkoketjuteknologiaa ja niin edelleen. Valtionhallinto on mukana tavalla tai toisella lähes kaikissa moderneimmissa teknologiakokeiluissa, joita maassamme on juuri nyt meneillään. Meillä hallinnossa on siis vähintään jo hölkkä päällä kohti kärkisijoja.

Mieli avoimena etsien löytää ratkaisuja

Kukaan ei sanonut, että muutoksen pitäisi olla helppoa. Jos se olisi helppoa, se olisi tehty jo.

Todella vaikuttavien muutosten eteen pitää ponnistella mieli avoimena. Se on kuin sienimetsässä. Eteenpäin vieviä ratkaisuja löytyy sieltä täältä kuin suppilovahveroita sammaleikosta; hieman piilossa, mutta kun löydät yhden, löydät yhtäkkiä monta. Molempia löytää vain, jos niitä haluaa löytää. Suppilovahveromaisuus muutoksen teossa on muutenkin vain hyvästä. Siihen kuuluu kyky kasvaa silloinkin, kun juuri mikään muu ei enää kasva, sen poimimista on kokemattomankin turvallista kokeilla ja sillä on jalat tukevasti maassa vaikka pää kurkotteleekin varovaisen toiveikkaasti näreikön seasta kohti valoa.

Nina Nissilä