All Posts By

Marika Tammeaid

henkilöstö ilmiöt

Virkamiehenä appelsiinien kaupungissa

Kypros, valtionhallinnon kehittäminen

Valtiokonttorinkin virkamiehen työ voi väliaikaisesti sijoittua myös appelsiinipuiden katveeseen. Eurokriisin hoitoon liittyen mm. Kyproksen valtionhallintoa on kammattu läpi muiden EU-maiden asiantuntija-avun tuella. Näissä merkeissä olen kuluneen talven aikana ollut tekemässä Kyproksen oikeusasiamiehen toimiston toiminnallista arviota. Tämän ´organisaatiosalapoliisinkin’ taitoja vaatineen projektin loppuraportti luovutettiin juhlallisesti 20.4. Asiantuntijaryhmämme 53 suositusta oikeusasiamiesfunktion parantamiseksi odotettiin innolla ja kiinnostuksella, mikä lupaa hyvää myös niiden toimeenpanoon.

Pitkien haastattelu- ja kokouspäivien lomassa on ollut mahdollista tunnustella miltä työ maistuu Kyproksen pääkaupungissa Nikosiassa. Itselleni ensimmäinen yllätys oli, että Kypros on kulttuurisesti kuitenkin enemmän Lähi-Itää kuin Eurooppaa. Työpaikan ikkunasta näkyy Nikosian suurin moskeija ja kun töistä pääsee hotelliin, niin samoihin aikoihin kuuluu minareeteista kutsu iltarukoukseen. Siinä sivussa myös ortodoksikirkkojen kellot kalisevat tasaisin väliajoin. Ja appelsiinipuita on todellakin kaikkialla. Ne reunustavat myös kaupunkibulevardeja, ja helmikuussa satoaikaan kadulle pudonneita appelsiineja saa väistellä kävellessään.

Piikkilankaa ja leimasimia

Monien kulttuurien läsnäolo ja sekoittuminen on vuosituhansia ollut saaren elämälle leimallista, mutta sen kanssa toimeen tuleminen on välillä ollut vaikeaa. Tällä hetkellä Nikosia onkin Euroopan viimeinen jaettu pääkaupunki, jonka keskellä kadut päättyvät yhtäkkiä piikkilankaan ja tynnyreihin sekä vuodesta -74 asti ruostuneisiin kahviloiden ja kauppojen kyltteihin. Upean, venetsialaisten rakentaman 11-sakaraisen muurin ympäröimä vanha kaupunki on täsmälleen puolitettu. Vasta viime kesästä asti kreikkalaisen ja turkkilaisen alueen välillä on päässyt liikkumaan ilman viisumia. Nyt riittää vain se, että on passi mukana. Osittain rajalinjan varjoon ja unohduksiin jäänyt vanha kaupunki on taas heräämässä eloon, ja sitä restauroidaan laajasti Unescon kanssa yhteistyössä. Uutta toivoa on myös siitä, että uudelleen ja uudelleen tuloksettomia neuvotteluja kokenut jäätynyt konflikti saataisiin laukeamaan.

Bysantin kulttuurinen perintö näkyy luonnollisesti myös hallinnon kulttuurissa. Sisäministeriön aulassa ei tervehdi presidentin tai pääministerin vaan arkkipiispan kuva – sekä laatikoittain tarkastettavana olevia leimasimia. Yhteistyön ja osaamisen hyödyntämisen mahdollistavat rakenteet ja prosessit eivät ole olleet hallinnon järjestämisen keskiössä. Oikeusasiamiehen toimistossa lähdimme liikkeelle tilanteesta, jossa organisaatiokaaviota ei ollut ja me ensimmäistä kertaa kuvasimme miten toimistossa tällä hetkellä työskennellään. Siihen siis tarvittiin jopa niitä salapoliisitaitoja vieraan kielen ja vieraiden aakkosten keskellä. Verkkokalvolle on myös iskostunut toistuva kuva paikallisista virkamiehistä kulkemassa edestakaisin kainalossa iso paksu ruskea kirjekuori täynnä huolellisesti leimattuja papereita. Sitä seuratessa on tullut vahvasti tullut mieleen, että siunattu ICT ja digitalisaatio. Niiden tuomat muutokset ovat Suomen hallinnolle massiivisia, mutta hyvään suuntaan mennään.

Tulevaisuus on hallinnon asiakas

Kyproksen reissujen lentokonelukemisena minulla on ollut Lawrence Durrellin klassikkoromaani Bitter Lemons of Cyprus. Sitrukset siis mielessä hänelläkin! Kirja on sekä dokumentaarinen että poeettinen kuvaus 50-luvun vuosista, jolloin Durrell kuningattaren lehdistövirkamiehenä asui ja työskenteli Kyproksella. Kirjassa Durrell kuvaa mm. Kyproksen brittiläisen poliisin kyvyttömyyttä toimia sisäisen terrorin tilanteissa. Kyproksen poliisin organisaatiota ja toimintatapoja ei ollut uudistettu vuosikymmeniin, joten toimintakyky ei vain enää vastannut ajan vaatimuksia. Tämä tuli uudelleen mieleen, kun Brysselin terrori-iskujen yhteydessä puhuttiin Belgian poliisin sekavasta rakenteesta ja kyvyttömyydestä toimia syntyneessä tilanteessa.

Sekä historialliset että tämän päivän esimerkit todistavat, että hyvää, toimivaa, ajantasaista hallintoa syntyy vain hallintoa kehittämällä. Hyvin usein ajatellaan, että hallinnon tehtävä olisi säilyttää, ja että asioiden vaikeaksi tekeminen olisi hallinnon ennustettavuuden ja oikeudenmukaisuuden hinta. Hyvän hallinnon erityinen piirre on kuitenkin se, että se kehittyy ajassa ja toimii kehityksen tukena ja mahdollistajana – niin koko yhteiskunnan, kansalaisten kuin myös hallinnon omien työntekijöiden näkökulmasta.

Hereillä olemisen ja jatkuvan kehittämisen haasteen kanssa painivat kaikki hallinnot. Välimeren itäkolkassa näkyy tällä hetkellä erittäin hyviä merkkejä siitä, että Kypros on ’tekemässä virot’ niin notkahtaneen taloutensa kuntoon laittamisessa kuin reformikyvykkyydessä.

Marika Tammeaid

henkilöstö

HR – johtamisen kiltti tyttö

Oletteko kuulleet siitä organisaatioiden HR-funktiosta, jolle jo vuosikymmeniä sitten kerrottiin, että kuule, ei sinne johtoryhmän agendalle pääse, jos ei ole esittää lukuja ja faktoja. Ei johto ymmärrä mitään ihmishöttöä vaan numeroita. Mittarit täytyy olla. Ja pikku HR teki työtä käskettyä. Kilttinä tyttönä se väänsi lukuja ja aikasarjoja. Tarjoili johdolle henkilöstötilinpäätöksiä, työilmapiirikartoituksia, sairauspoissaoloprosentteja, osaamiskartoituksia ja henkilöstökehyksiä.

Ja mitä tapahtui? No, ei yhtään mitään. Johto yskähteli ja katseli lukuja, ymmällään. Juu, käyrä ja prosentti, mutta mitä näille osaisi tehdä? Ainoa keskustelu virisi siitä, että onkohan otos kattava ja miksiköhän meillä ei väki osaa arvostaa sitä, miten hyvin täällä asioita tehdään. Pari kertaa pikku HR sai vielä uuden kutsun johtoryhmään, mutta sitten taas kiireiset ja tärkeät asiat ajoivat agendalla ohi.

Mitattava suure vai elävä organismi?

Olisikohan jo aika todeta, että valitettavasti HR:lle annettiin ihan väärät ohjeet. Vuosikymmeniä yritettiin muuntaa henkilöstöä resurssiksi, jota voisi käsitellä kuin rahaa tai koneita. Oikein kovasti survomalla pystyttiin pelkistämään ihmisten laatua ja moninaisuutta nätisti sarakkeisiin jakautuviksi taulukoiksi. Kun vain annettiin periksi kaikissa niissä asioissa, jotka tekevät ihmisestä ihmisen, ammattilaisesta tuloksellisen ja motivoituneen.

Koneita voi ostaa ja huoltaa, rahoja voi sijoittaa ja siirrellä, mutta ihmisiä täytyy johtaa ja vaikuttavuutta johtamiseen saa vain arkisen vuorovaikutuksen kautta. Nyt olisi viimeistään aika pikku HR:n muuttua kiltistä tytöstä johtajaksi ja kertoa, että muutos ei lähde uusista prosesseista vaan myönteisestä ihmiskäsityksestä. Niin mukavaa kuin olisi jatkaa sitä turvallista illuusiota, että lukujen ja mittarien avulla päästään ihanaan hallinnan maailmaan, on vain todettava, että organisaatio ei ole mitattava suure vaan elävä organismi. Tuloksellisuus ja jatkuva uudistuminen nojaavat sisäisen motivaation lähteeseen, jonka vaaliminen on johtamisen ydintä.

On selvää, että isoja kokonaisuuksia tarkasteltaessa, luvut ja ristiintaulukoinnit voivat näyttää asioita ja lainalaisuuksia, joita arjessa emme helposti huomaa. Pelkät numerot eivät kuitenkaan kerro mitään johtajalle, joka ei ole pysähtynyt miettimään miten lähestytään ihmistä, miten rakennetaan siltaa yksilön ja kokonaisuuden väliin.

Runo työkaluna

HR:llä toivottavasti on tarjota keinoja hyvän johtamisen, toimivien työyhteisöjen ja työn ilon lisäämiseen sekä rohkeutta tätä asiantuntemusta jakaa ja käyttää. Pelkkä tien raivaaminen johtoryhmään voi tosin olla vaativa taival. Itselleni oli ison huokaisun paikka vuosikymmenten jälkeen todella tajuta, että suurimmassa osassa valtion organisaatioita henkilöstöjohto ei edes kuulu johtoryhmän kokoonpanoon. Valtiolla henkilöstöasiat ovat edelleen puhtaan vanhakantaisesti alisteisia taloudelle ja hallinnolle, niin organisoitumisessa kuin johtoryhmätyöskentelyssä.

Tässä asetelmassa on erityisen tärkeää, että HR lunastaa paikkansa ihmisten johtamisen suunnannäyttäjänä, ei taulukoiden laatijana. HR voisi ajatteluttaa johtoa vaikka henkilöstömittareista väitelleen Maria Mårtenssonin runolla, jonka liitän tähän jo eläkkeelle jääneen kollegani Irma Väänänen-Tompon ansiokkaana suomennoksena:

Mitä merkitsee mitata ihmistä
Puhua hänestä luvun estetiikalla
Antaa numeron ilmaista hänen kykynsä
Hänen jokapäiväisen työnsä ja syvimmän ammatinharjoittamisensa?
Mitä merkitsee mitata ihmistä
Supistaa hänet tulokseksi
Laskea hänet mutta ei ottaa häntä lukuun
Yhdeksi totuudeksi tiivistettynä?
Mitä merkitsee mitata ihmistä
Ja mitä hän on kekoon kantanut
Tehdä hänet näkyväksi tavalla jota hän hädin tuskin ymmärtää?
Mitä merkitsee mitata ihmistä?
Ehkä unelmaa jostain paremmasta
Mutta luvut eivät aina pysty puhumaan niin kuin luulemme niiden pystyvän.

Erittäin tärkeä viesti tässä eksponentiaalisesti lisääntyvän datan maailmassa!

Marika Tammeaid